Kuinka pitkään selviää käymättä ruokakaupassa?

Olemme olleet vähän laiskoja ja lipsuneet syksyn mittaan laadukkaasta ruuasta. Smoothien tai vihanneskeiton sijaan olemme saattaneet käydä pihistämässä pari vuohille tarkoitettua kuivattua leivänkannikkaa, vedelleet juustohöylällä voita päälle ja pärjänneet taas sillä. Aamiaisen olen myös valitettavan usein korvannut pelkällä kahvilla, jonka voimalla olen mennyt pitkälle iltapäivän puolelle. Vihannestenkaan syönti ei ole ollut sillä tolalla mitä ennen, jolloin söin helposti sen kilon vihanneksia päivässä. Kellarimme tursuaa kuitenkin vielä porkkanaa, punajuurta ja naurista, ja 4 isoa pakastintamme ovat täynnä erilaisia marjoja, esivalmistelemiani sosekeittoja oman maan antimista kasvimaalta ja villistä luonnosta, laadukasta grassfed highlandlihaa ja luuliemen keittoon varattuja hirven- ja naudanluita. Kuivavarastostamme löytyy itse kuivattamiani villivihanneksia ja omaa hunajaamme, mutta myös ostettuja tuotteita kuten kookosöljyä ja kookosmaitoa, oliiviöljyä, jonkun verran pähkinöitä ja siemeniä, sekä gluteiinittomia jauhoja ja tattarihiutaleita. Tuoreita kananmuniakin tulee taas päivittäin kun kanat ovat sulkansa saaneet vaihdettua. Ruokaa on kaiken kaikkiaan todella paljon! Haaveenamme onkin syödä vain ruokaa, jonka alkuperän ja koko historian tiedämme. Kaupan tuotteisiin minun on vaikea luottaa, vaikka täysi purifisti en minkään asian suhteen olekaan (GMO:n suhteen kyllä mielelläni olisin, mutta se on tehty kovin vaikeaksi, sillä uskomatonta kyllä, elintarvikkeeseen ei tarvitse merkitä sen sisältävän geenimanipuloituja ainesosia, mikäli niiden määrä jää alle 0,9%).

Tämä "hääkimppu" maistui parhaalta tuoreena :)

Kesäkurpitsasato oli taas valtaisa.
Kesällä söimme ahkerasti täytettyjä kurpitsoja ja talven varalle
 pakastin kesäkurpitsaa  useita kiloja sosekeittoina.

Joulun alla Petrin kanssa lipsumisiamme ja upeita ruokavarastojamme miettiessämme päätimme uuden vuoden lupauksesta. Päätimme, että vuoden vaihteesta alamme elää varastoillamme niin pitkään kuin mahdollista. Ravinnonlaatumme paranee tästä automaattisesti, ja kaikki turha napostelu ja heräteostokset jäävät pois. Myös sokeri ja viljat jäävät automaattisesti, samoin kahvinlipitys toivottavasti vähenee. Ehdotonta kaupassakäyntikieltoa emme kuitenkaan aseta, sillä esimerkiksi rasvan käytöstä en suostu tinkimään, mutta tarkoitus on ostaa vain ne kaikista välttämättömimmät ja pääasiassa pärjätä varastoillamme. Raportoin täällä blogissa sopivin väliajoin, eli ehkä viikottain tai kuukausittain, miten homma etenee ja paljonko rahaa on jouduttu ruokaamme käyttämään. Tavoitteena pysyä kuukausittain muutamassa kympissä. Haastavaa, mutta kyllähän haasteita pitää olla :) Eläinten ruokakulut eivät luonnollisestikaan tähän projektiin kuulu. Samoin käytännönsyistä Petri syö kerran päivässä työpaikkansa ruokalassa.

Kippis tälle projektille!
Veikkaan, että tulee mehujakin taas puristettua vähän ahkerammin :)

Alkuasetelmana itsellä innostuneet tunnelmat, Petrin kommenttina: "Pelottaa..." ;)

Oodi kananmunalle

Mikä eläinkunnan tuote on jo syntyessään niin täydellisessä paketissa, että säilyy huoneenlämmössä kuukausikaupalla? Kananmunapa tietenkin :) Tiesitkö, että kananmunan kuori sisältää luonnostaan suojaavan vahakalvon, joka estää bakteerien pääsyn munan sisälle? Tämän vuoksi kaupankaan kananmunia ei ole pesty, sillä pesty kananmuna menettää suojakalvonsa ja bakteerit pääsevät helpommin huokean kuoren läpi.

Suojaavan kuorensa ansiosta kananmuna on jopa antibakteerinen. Entisaikaan kananmunan valkuaista on käytetty mm. silmätulehdukseen ja muuhun desinfiointiin. Tätä ei ole tullut testattua, koska silmätulehdusta tai muutakaan pikku vaivaa ei kiusanamme ole ollut. Hiukseni sitä vastoin olen viimeiset neljä kuukautta pessyt lähes yksinomaan kananmunalla. Ja puhdasta tulee! Kuntosalilla en kuitenkaan ole viitsinyt aiheuttaa hämmennystä iskemällä suihkussa kananmunaa päähäni, joten pari kertaa kuukaudessa tyydyn ekologiseen palashampooseen. Kotioloissa pesutilamme ovat puusaunassa, joten kananmunapesun haasteena on ollut muistaa miten kananmunalle käy lämpiämässä, eli ylälauteille muna päässä ei kannata mennä loikoilemaan ;) Liian kuumalla vedelläkään hiuksia ei kannata ennen tai jälkeen kananmunan levityksen huuhdella :) 

Ihkaensimmäinen oma munamme <3
Tämän aarteen kiikutin äidilleni juhlavan kauniisti
rasiaan pakattuna. Kyllä sitä yhdessä ihasteltiin ja ihmeteltiin! :D

Kananmuna on uskomattoman säilyvyytensä ja antibakteerisuutensa lisäksi ravitsemuksellisesti huikea tuote. Valitettavasti muutama vuosikymmen sitten sen maine ryvettiin nykytietämyksen mukaan täysin perusteetta. Onneksi maine alkaa olla jo palautettu sille kuuluvalle paikalle yhtenä kovimmista jutuista, millä ruokavaliotaan koostaa.  Kananmuna on ravintoainesisällöltään monipuolisimpia ruoka-aineita, mitä tiedämme. Se sisältää lähes kaikkia ravintoaineita ja vitamiineja, mitä ihmiskehon tiedetään tarvitsevan, mm. aivoille tärkeitä B-ryhmän vitamiineja: B12, B5, B2, folaattia ja koliinia, mutta lisäksi myös rautaa, kalsiumia, kaliumia, sinkkiä, seleeniä, A- ja E-vitamiinia, mangaania jne. Kananmuna on myös hyvin antioksidanttipitoinen. Sen on todettu jopa vielä kypsennettynä sisältävän yhtä paljon antioksidantteja kuin omena! 

Kananmunan proteiinikoostumus on ihanteellinen, sillä se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, jotka vaikuttavat kasvun ja solujen uudistumisen lisäksi merkittävästi myös hormonien ja hermoston toimintaan. Kananmunan sanotaankin olevan todellista aivoruokaa! Hermoston toiminnalle optimaalisen aminohappokoostumuksen ja aivoille tärkeiden B-ryhmän vitamiinien lisäksi kananmuna sisältää muistille ja älykkyydellemme ihanteellisessa suhteessa olevia rasvahappoja, sekä kolesterolia. On harmillista, että edelleen osa ihmisistä uskoo kananmunan vaikuttavan haitallisesti veren kolesterolipitoisuuteen, kuten meille vuosikymmenet toitotettiin. Todellisuudessa ruuan sisältämä kolesteroli ei kuitenkaan korreloi suoraan veren kolesteroliin, vaan kolesterolin määrää säätelee maksa, ravinnon osuuden ollessa siitä vain n. 5%. Jos emme saa ravinnosta kylliksi kolesterolia, maksa tuottaa sitä lisää. Ja toisinpäin. Kananmunien on todettu jopa parantavan kolesteroliarvoja nostamalla nk. "hyvää" HDL-kolesterolia ja laskevan LDL-kolesterolia.

Kolesterolipelko on juurrutettu suomalaisiin tehokkaasti, vaikka ikäihmisten liian alhainen kolesteroli altistaa niin masennukselle kuin muistisairauksillekin. On käsittämätöntä, että Suomessa statiinilääkitys määrätään terveillekin ihmisille, joiden kolesteroliarvo on vain hieman yli 5. Henkilökohtaisesti en pidä tuota raja-arvoa kuin yhtenä mafiamaisesti toimivan lääketeollisuuden laskelmoidun röyhkeästä rahan ahneudesta, joka ei tunnetusti ihmisuhreistaan välitä.

Munaburgeri ilman leipää :) Väliin vielä kunnon slice kirnuvoita, niin avot!

Petri ja minä syömme kananmuna-aamiaisen munakkaan muodossa lähes joka päivä. Lisäksi käytämme kananmunia luonnollisesti leivontaan ja ruuanlaittoon. Toisinaan heitän munan tai pari myös smoothien joukkoon, usein kuorineen päivineen. Kananmunan kuoret sisältävät 28 eri mineraalia, koostumuksen muistuttaessa luustoamme ja hampaitamme. Jokainen tietää mineraalien, erityisesti kalsiumin, merkityksen luustomme kehitykselle ja kunnolle. Onkin hassua, että harvemmin kuitenkaan ymmärretään saman koskevan myös hampaitamme. Hampaiden hoidossa ollaan keskitytty melko tehottomiin ulkoisiin keinoihin, vaikka aivan kuten luustomme oikeita mineraaleja saadessaan kykenee uusiutumaan ja vahvistumaan, kykenee siihen myös hampaamme, mikäli vain saa sisäisesti nautittuna oikeita ravinteita. 

Omat hampaani olivat jo reiluna parikymppisenä kauttaaltaan paikatut. Söin kotoa pois muutettuani nuoruusvuoteni aina lähes 3-kymppiseksi asti hyvin mineraaliköyhästi. Luulin syöväni perusterveellisesti, sillä ruokavalioni koostui lähes yksinomaan kasviksista ja viljasta, joiden syöminenhän on suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan terveellistä. Energiavajeen vuoksi sokeria kului myös paljon ja rasvaa kartoin kuin ruttoa, olihan se siihen aikaan kaiken pahan alku ja juuri. Nuorena keho onneksi kestää hurjaakin näännytystä, mutta kyllä se jälkensä jätti, ja voin kertoa, että alkaessani taas syödä rasvaa, tajusin vasta kuinka terve keho toimii! Mutta se olkoon kokonaan toisen blogikirjoituksen aihe :) 

Viitisen vuotta sitten luovuin hampaideni hoidossa myrkkyfluorin käytöstä ja aloin tankata mineraaleja ja hivenaineita ravinnerikkaan ruokavalion muodossa. Kaikki silloiset reiänalkuni pysähtyivät siihen. Pois niitä en ole saanut, enkä ehkä koskaan saakaan, mutta uskon kananmunan kuorien bioaktiivisessa, hyvin imeytyvässä muodossa olevan kalsiumin, yhdessä riittävän magnesiumin ja d- ja k-vitamiinien, ja niiden 27 muun hampaiden kuntoon vaikuttavan mineraalin auttavan, ettei uusiakaan reikiä enää ilmesty. Jos käyttäisin kaupan munia, todennäköisesti keittäisin kuoret, sillä kaupan munista en voi tietää millaisista olosuhteista ne tulevat tai millaisia bakteereja matkalla kauppaan kohdanneet. Keittäminen tappaa kuoresta mahdolliset haitalliset bakteerit ja patogeenit. Omien kanojen munat olen kuitenkin heittänyt raakana kuorineen päivineen pirtelön sekaan (toki tässä kohtaa olen ne myös pessyt, mutta vasta juuri ennen käyttöä, en yhtään aikaisemmin!). Salmonellan vaara on toki aina olemassa, lähinnä luonnonlintujen levittämänä, mutta riskin ollessa kovin pieni, en asiaa osaa pelätä. Pieni määrä bakteereja on myös vain hyväksi, on tämän bakteerihullun pariskunnan motto ;)

Kananmunissa ja kananmunissa on toki myös eroa. Itseasiassa valtavasti. Luomuruokitun, kesäisin mahdollisesti vapaana matoja ja heinää laiduntaneen kanan munia tuskin voi ravintoarvoiltaan millään tavoin verrata ainoastaan gmo-soijalla ja muulla kuivarehulla ruokitun häkkikanalakanan tuotokseen. 

Kuvassa oma muna ja kaupan luomumuna pannulla vierekkäin. Kuva on heinäkuulta, jolloin omien kanojen syömä runsas lehtivihreä korreloi suoraan keltuaisen tummuuden (=munan antioksidanttipitoisuuden) kanssa. Haaleampaa luomumunaa tarvitsee kuitenkin puollustaa sen verran, että luomutuotannossa keltuaisia ei saa värjätä, kuten tehotuotannossa, järkyttävää kyllä, sitä vastoin saa tehdä.

Itse olen tietenkin onnellisessa asemassa tietäessäni tismalleen mitä kananmunamme pyöräyttänyt kananen on ravinnokseen nauttinut. Joku voi pitää hulluna, että syötän kanoille samoja luomusiemeniä, merilevää ja vihanneksia, mitä itsekin käytän, tai kun luomurehun lisäksi keittelen  kanoilleni aamuisin ison kattilallisen puuroa luomuhiutaleista ja -suurimoista, sekoittaen joukkoon pakastamiani marjoja tai kuivaamani apilaa tai heinää. Kuitenkin, ravintoketjussahan kananmunan muodossa hemmotteluni palkitaan <3 ;)

Näin meillä munia tehtaillaan ;)
Sylvi-kananen munintapuuhissa.

Mehiläistarhauksen ihmetys, ilo ja autuus

Viime viikolla tuli tämän kauden viimeiset huoltotoimenpiteet mehiläispesille tehtyä eli punkkientorjunta oksaalihapolla. Nyt saa huokaista taas kevääseen ;)

Eipä tiennyt poika alkuvuodesta 2013 mehiläishoidon peruskurssilla istuessaan, kuinka paljon ihmetystä mehiläiset voivat aiheuttaa ja kuinka kädetön sitä hoitajana voikaan olla!?! Minusta EI pitänyt tulla tämän talouden päämehiläisvastaavaa, mutta Jaanan sairastumisen vuoksi jouduinkin menemään kurssille yksin. En itseasiassa edes halunnut mitään mehiläisiä, mutta kurssi muutti mieleni :)

”Mehiläisten hoidossa varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa!” –Pentti Paala, Kurssinvetäjä- 

Jaokkeiden siirto isompaan pesään.

Alkukesästä 2013 hommattiin pari jaoketta (puolikas pesä) ja kaikki näytti hyvältä. Hunajaakin alkoi tulemaan, mutta yhtäkkiä heinäkuun lopussa toinen pesä päätti antaa kuningattarelle potkut. Olisivat halunneet kasvattaa oman, mutta tarhaajan jumalallinen käsi tuhosi heidän yrityksensä ja tarjosi omaa munivaa vaihtoehtoaan (kiitos naapuritarhaajan). Oman pesän kasvatti ei välttämättä enää olisi ehtinyt munimaan talvimehiläisiä. Tämä ei heille kelvannut ja nopeasti kuningatar heivattiin pois ja omat taas kasvamaan. Tarhaajan oikeus oli taas puuttua peliin ja tarjota jälleen uutta kuningatarta isoine seurueineen (kiitos kurssinvetäjän). Pesä kiitti uudesta väestä ja heivasi kuningattaren jälleen pois. Pieni paniikki ja hämmennys koko touhusta, eikä kurssinvetäjän 30-vuotisessa historiassa tällaistä ole kuulemma koskaan ennen tapahtunut. Tässä samassa rytinässä myös toinen pesä päätti heivata kuningattaren pois. Elokuun jo koittaessa viimeisenä oljenkortena tarhaaja sanoi, että tulkoon vielä uudet kuningattaret molempiin pesiin ja niin ne tuli. Tämä ilmeisesti oli se isoin virhe, koska mehiläiset kiittivät ja samana iltana puolet niistä päätti lähteä haneen koko pesästä, eli parveilemaan (yleensä tapahtuu kesäkuussa). Ehkä pesässä sitten olikin kuningatar jossain piilossa, ja nämä naisethan eivät tule keskenään toimeen. Toisena päivänä sitten lähti puolet toisesta pesästä. Ja tämä sekava selostus tarkoittaa vain sitä, että mikään ei mennyt niin kuin piti :)

Tämä näky tuli tutuksi jo ensimmäisenä kesänä.

Syksyllä 2013 oli siis neljä puolikasta pesää valmistautumassa talveen, eikä yhtään tietoa siitä oliko niissä kuningattaria (en niitä siellä nähnyt). Mainittakoon vielä, että syksyn ruokinnassa kaadoin vahingossa yhden pesän... mehiläiset kiitti tarhaajaa hyvin monesti ja hellävaraisesti.

Keväällä 2014 oltiin takaisin lähtöruudussa kun talven aikana kaksi pesää tuhoutui. Vanhan sanonnan mukaan ”Kyllä mehiläiset korjaavat tarhaajan virheet” muokkasin oman mottoni kaudelle 2014: ”Tee vain pakolliset, älä mitään ylimääräistä ja jätä ne muuten rauhaan!”. Viimevuotiset kurssikirjat vaihdoin alan perusteokseen Mehiläistenhoito-opas vuodelta -77. Jaanan kirppistuliainen...

Lasten oma kirjakerho...

Kesä 2014 sujui rauhallisemmin, tosin kaksi pesää parveili kahdesti. Ehkä sitä itsekin osasi suhtautua jo lungimmin koko touhuun. Parveilun johdosta talvehtimaan jäi nyt 3 melko vahvaa ja 1 vahva pesä, josta saatiinkin hunajaa reilut 30kg. Noin puolet varastoimme kennohunajana ja loput lingottuna, mutta suodattamattomana.

Ps. Pari vinkkiä ja juttua

• Jos ostat suomalaista hunajaa niin se on käytännössä aina luomua oli siinä merkintää tai ei. Ulkomaalainen hunaja saattaa olla ”laimennettua” ja melko varmasti säteilytettyä.
• Kennohunaja on parasta, tarhurinhunaja seuraavana (suodattamaton) ja sitten kaupan suodatettu. 
• Osta hunaja mahdollisuuksien mukaan suoraan tuottajalta toreilta ja markkinoilta. Pääset samalla kyselemään ja rupattelemaan mukavia.
• Pakurikääpä toimii ilmeisesti myös mehiläisilläkin. Pitää ensi keväänä kokeilla :)

Kaikenlaisia kanatuksia

Toissa kesänä suunniteltaessamme kanojen hankkimista ja kanalan rakentamista, seitsemän kanaa ja kukko kuulostivat kahden hengen talouteen sangen riittävältä. No, kanalakin tehtiin sitten sen kahdeksan kotkottimen mukaan, mitäpä sitä liian suurta, turhia lämmityskustannuksia vain... Pöh ja höh! Tuli siis tehtyä wannabe-böndemäinen aloittelijan virhe, eli liian pieni kanala ja liian vähän kanoja :/ Ajatuksenamme oli myös tukea jotain vanhaa suomalaista maatiaisrotua. Ideologisesti kaunista, mutta osittaisesta omavaraistaloudesta haaveilevalle kahdelle ei seitsemän munivaa maattaria kahteen aamiaismunakkaaseen yksinkertaisesti vain riitä, sillä meidän ilmajokelaista kantaa olevat maatiaiset munivat keskimäärin joka toinen päivä ja pitävät syksyn/talven mittaan myös kolmisen kuukautta munintataukoa.

Alkuperäinen parvi. Niilo kananuorikkojensa kanssa.

Munintatauko ajoittuu yleensä sulkasatoilun yhteyteen. Ensimmäisenä talvena kanat eivät vielä sulkasatoilleet, koska parvi tuli meille nuorikkoina, eivätkä alta vuoden ikäiset kanat yleensä pidä sulkasatoa. Kuinka ollakaan parvi ryhtyi silti vuodenvaihteessa munintalakkoon, joka jatkuikin sitten kevättalvelle asti. Toki olivat lomansa ansainneet, mutta nyppihän se tuoreita kananomistajia hakea munansa kaupasta ;)

Talven munimattomuus kypsytti ajatuksen hakea muutama kana tehokanalasta vielä jatkamaan, tai pikemminkin vasta aloittamaan, oikeaa kananelämää. Ja tällaisia rassukoita meille neljä sitten toukokuussa muutti. Olivat asuneet läjässä 3 m x 80 cm kopissa 30-40 muun samanlaisen kuvatuksen kanssa. Tuottamassa meille ihmisille munia. Vuoden kestävä pesti, jonka jälkeen muussiksi ja minkinruuaksi. Ja sama rumba alkaa laitoksessa alusta. Näiden meille tulleiden "ura" oli vasta puolessa välissä, sillä emme sattuneet ns. poistojen aikaan tuottajalle soittamaan. Vielä toiset puoli vuotta niiden olisi pitänyt munantuotantoaan siinä pienessä häkissä kasassa muiden kanssa jatkaa. Surullista miettiä missä kunnossa ne laitokseen jääneet 36 000 muuta kanaa olivatkaan uransa tullessa päätökseen.

Siitä se ajatus sitten lähti :) Mutta mistä?

Maalle muuttamisen hinku tuli minulle itsellenikin vähän "puun takaa". Vielä muutama vuosi sitten toitotin, että minä tulen aina asumaan jonkun isomman kaupungin läheisyydessä, huolettomasti rivitalossa. Hah! Onneksi ihminen muuttuu ja menee elämässään eteenpäin :) Joku saattaisi sanoa, että taaksepäin, mutta sellaiset ihmiset elävät vielä maailmakuvassa, joka on auttamattomasti tulossa määränpäähänsä. He uskovat vielä, että nykyinen maailmanmeno voi jatkua loputtomiin. Luonnollisiin arvoihin palaaminen näkyy onneksi voimakkaasti jo omassa sukupolvessani.

Se oli syksy 2009 kun aloin mökkiäni etsimään. Hakusassa oli pieni hirsirunkoinen mummonmökki. Suurimpina kriteereinä oli, ettei mökkiä olisi aivan piloille remontoitu, ts. vuorattu muovilla tai vedetty vesijohtoja ja rakennettu sauna- ja suihkutiloja sisälle. Hirsitalo elää jatkuvasti, joten myöhemmin rakennetut suihkutilat tietävät usein ongelmia. Muita tärkeinä pitämiäni asioita olivat leivinuuni ja pönttöuuni, sekä rakentamaton vintti. "Rakentamaton vintti on vanhan talon keukot", pitää sisällään tärkeän totuuden. Tuon ajan rakennustekniikka oli suorastaan nerokasta, jos nykyajan hometalorakentamiseen vertaa ;) Viimeisenä kriteerinäni oli, että tontilla oli luonnollisesti oltava kaivo tai lähde, koska kunnan vesijohtoverkostoon kuulumattoman talon kuitenkin halusin. Tämä ennen kaikkea siksi, että haluan juoda ja peseytyä vain puhtaassa ja kemikaalittomassa, elävässä vedessä. Jo ennen mökkini ostoa olin parin vuoden ajan hakenut kaiken juomaveteni lähteeltä. En myöskään halunnut ongelmia talvisin jäätyvistä vesiputkista, tai kosteusvaurioita hirsitaloon myöhemmin rakennetuista suihkutiloista.

Kaivo kyllä oli, mutta kunto oli vähän arveluttava ;)

Nyt meillä juodaan tutkitusti hyvälaatuista pohjavettä :)

Ensimmäinen mökki, mitä kävin katsomassa, on itseasiassa nyt kotimme :) Kävin välissä katsomassa kyllä useita muitakin mummonmökkejä, mutta kun kahdeksan kuukauden kuluttua ajoin uudelleen sen ensimmäisen mökin pihaan, tiesin heti, että tämä se on! Mökki oli ollut kylmillään ja asumaton jo 25 v., joten ehkä juuri sen takia se kattoi kaikki vaatimukseni ;) Ainoastaan tontti on aivan liian pieni, vain 4000 neliötä, ja minä kun haaveilin kuitenkin useammasta hehtaarista ja omasta metsästä <3 Isompi tontti olisi mahdollistanut myös parin lehmän pidon, mutta se ei tässä ole mahdollista. Toisaalta noissa vuohissakin on jo ihan tarpeeksi ;) Ja mökkimme takaa avautuu ihana taikametsä, vaikkei oma olekaan :)

Tästä lähdettiin :)

Neljä kesää mökkiä ja tonttia on nyt laitettu. Paljon on jouduttu tekemään ja teettämään, mutta uskaltaisiko sanoa, että nyt on kaikki valmista. Mökki on rempattu ja ajansaaton vauriot korjattu. Lattiat revitty auki ja pohjia myöten tehty uusiksi, hirret ja lautalattiat otettu esiin, ikkunanpokat maalattu ja uudelleen lasitettu. Vanha ulkovuoraus revitty alas ja vielä vanhempi otettu esiin. Tontti raivattu ja kasvimaa perustettu. Marjapensaita ja hedelmäpuita istutettu. Kanala, vuohela ja ulkorakennus/liiteri rakennettu.

Kanojen terveysruokaa

Olen viime aikoina innostunut fermentoinnista. Innostus lähti viime talvena maitokefiiristä ja laajeni pian vesikefiiriin ja kombuchaan. Näihin terveellisiin ja herkullisiin juomiin on tullut oikein himo, ja me molemmat Petrin kanssa juommekin niitä helposti litran päivässä. Nähtävästi tämä innostus ei ota laantuakseen, sillä viime viikkoina olen laajentanut fermentointi-innostukseni myös kanojen ruokaan :)

Fermentoidulla kananruualla on kanalle samat terveysvaikutukset kuin hapatetuilla ruuilla ja fermentoiduilla juomilla meille ihmisille. Fermentoitu kananruoka on siis maitohappokäynyttä ja näin ollen täynnä hyviä bakteereja ja entsyymejä. Se helpottaa ruuansulatusta, ylläpitää terveyttä, antaa elinvoimaa, kasvattaa lihaksistoa ja lisää kiiltoa sulkiin.

Kananruuan fermentoiminen on helpompaa kuin heinänteko:

1. Tarvitset ison teräksisen tai lasisen astian. Muovista en suosittele, koska muovista voi liueta käymisen aikana haitallisia aineita ruokaan. Itse käyttänyt kuvan emaalista astiaa, mutta kattila on vanha ja pinta osin hapertunut, joten en luota etteikö siitäkin liukenisi ruokaan haitallisia aineita. Eilisen satsin laitoin poikkeuksellisesti vuorokaudeksi muoviämpäriin muhimaan, josta siirrän sen hankkimaani 10 litran teräksiseen kattilaan, jota jatkossa aion käyttää.

2. Täytä astia noin puolilleen kuiva-aineksilla. Voit käyttää mm. jyviä, valmisrehua, jauhoja, hiutaleita, kasviksia, leipää, murskattuja munankuoria, siemeniä, suurimoita, marjoja, kuivattua merilevää, herneitä, härkäpapuja  jne. Lihaa ei kuitenkaan pidä lisätä.

Kuvan ainesten lisäksi laitoin tämän kertaiseen satsiin aroniaa, porkkanaraastetta, hampunsiemeniä, munankuoria, merileväjauhetta, ruohoa, sekä hapankaalia prosessin käynnistämiseksi.

3. Kaada päälle vesi. Jätä useampi sentti turpoamisvaraa ja lisää vettä tarvittaessa myöhemminkin niin että koko massa jää selkeästi veden alle. Veden päälle jäänyt ruoka homehtuu.

4. Lisää seokseen vielä jokin hapantuote "starttaamaan" prosessi. Tähän tarkoitukseen käyvät mm. pastöroimaton hapankaali tai pastöroimaton omenaviinietikka. Pastöroidut tuotteet ovat kuolleita, eivätkä prosessia aloita. Itse olen käyttänyt myös vesikefiiriä käymisen aloittamiseksi. Eräiden lähteiden mukaan mitään startteria ei välttämättä edes tarvita. Prosessi lähtee siis käyntiin ilmankin. Itse en tätä tosin ole kokeillut.

5. Sekoita ja peitä hengittävällä kannella. Seosta on hyvä myös sekoitella muutaman kerran päivässä, ainakin aluksi. Itselläni mössö pöhisee tuossa tiskipöydällä, josta sitä on helppo ohi mennessä aina muistaa möyhäistä.

6. Seoksesta voi antaa kanoille osan jo samana päivänä, mutta monet lähteet suosittelevat vähintään vuorokauden, jopa kolmen, fermentoitumisaikaa.

7. Halutessaan koko seoksen voi käyttää kerrallaan pois ja ottaa ylijääneen nesteen talteen uuden satsin siemeneksi. Toinen tapa on lisätä otetun ruokamäärän verran aina uutta tilalle, jolloin kanoille on joka päivä fermentoitua ruokaa tarjolla. Maitohappokäyminen estää ruokaa pilaantumasta. Itse olen suosinut tuota kertakäyttöistä tapaa, mutta nyt ajattelin kokeilla kuinka kestofermentointi sujuu.

"Hyi yök, en söis!", tuumaa Pate.

Lisää tietoa asiasta täältä. 

Viidessä sentissä miljoonan alku :)

Olin viime viikolla alkuiltapäivästä kaupan kassajonossa. Edessäni pari asiakasta, maksamisvuorossa alakouluikäinen, ehkä neljä-viidesluokkalainen, hieman pullea tyttö. Hän osti sipsipussin, limpparin ja suklaapatukan. Väkisin mieleeni tuli säälinsekaisia ajatuksia: "Voi eikö tuolla tytöllä muka olisi kotona terveellisempää välipalaa? Onpa surku, että jo tuossa iässä omaksunut tuollaiset välipalatottumukset. Näkyvät jo ylipainonakin. Tyttö-raasu tulee vielä taistelemaan aikuisena asian kanssa..." Tyttö yritti maksaa ostoksiaan kun kassa ilmoitti, että viisi senttiä summasta uupuu. Tyttö hieman häkeltyi, ilmeestä paistoi jo pieni hätä ja hämmennys, kun ojensin parin asiakkaan takaa tytölle puuttuvan viisisenttisen. Tyttö oli ilmeisen yllättynyt eleestäni ja kiitos tuli kyllä suoraan sydämestä :) Tytön pakatessa tuotteitaan katseemme vielä kohtasivat ja sain osakseni aivan mahtavan leveän, aidon kiitollisen hymyn <3

Merkityksetöntä oli, että tuin ylipainoisen lapsen epäterveellisiä ostoksia. Toivon, ettei kukaan ikinä sano lapselle ääneen sitä, mitä hänestä ajattelin! Ei noilla sanoilla. Ylipainon ja syömistottumusten arvosteleminen johtavat pahimmillaan huonoon itsetuntoon, vääristyneeseen minäkuvaan ja henkisiin traumoihin, mitkä pahimmassa tapauksessa kostaantuvat lapselle myöhemmin syömishäiriöinä tai masennuksena. Sydämestäni toivon, että tälle lapselle terveellinen ruoka ja terveelliset herkut esitetään positiivisina vaihtoehtoina, vanhempien/ystävien kanssa yhdessä kokeillen, ilman syyllistämistä. Painolla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Se normalisoituu kyllä automaattisesti, jos kehoa vain ruokkii ravinteilla, ei tyhjillä kaloreilla tai aivokemiaa sotkevilla kemikaaleilla. Kun Petri yhteenmuutettuamme alkoi täyttää vatsaansa ravinteilla, tippui hänen painonsa 15 kg, ilman nälkää tai tietoista laihduttamista. No mutta, ravinto olkoon joskus oma aiheensa, tai muutama! ;)

Maistuu parhaiten aitan rapulla nautittuna <3

Possut Kukka ja Päkylä :)

Vuohi on köyhän miehen lehmä, sanotaan. Se on myös liian pienitonttisen naisen lehmän korvike :) 4000 neliön tiluksille ei kahta kyyttöä vain mahdu. No can do, niinpä meille muutti toukokuussa kaksi vuohea. Ristin kutun Kukaksi ja sen 3-kuukautisen kilin Päkyläksi. Kukka ja Päksy asuivat ennen isossa vuohilaumassa, jossa olivat saaneet elää melkolailla "pellossa". Koko tontti oli aidattu eläimille, ja samalla laitumella oli parin-kolmenkymmenen vuohen lisäksi neljä hevosta ja yhdeksän alpakkaa, ja juoksenteli siellä kymmenkunta isoa koiraakin seassa, kanojen ja muiden lintujen määrän lähennellessä melko varmaan sataa. Olimme me siinä huuli pyöreänä kun sinne kaiken keskelle vuohenkuljetusajoneuvoksi muunnetulla transiitilla ajoimme. Ei meinattu autosta ulos päästä kun olimme hetkessä kaikenmaailman kaviokavereiden ja sarvipäiden ympäröimänä :)

Vihdoin kotona pitkän automatkan jälkeen, ennen Suurta Metsäseikkailua.

Kukan ja Päkylän muutto meille ei olisi sananmukaisesti paljon enempää päin metsää varmaan voinut mennä, sillä tunti kotiin saapumisen jälkeen Kukan nahkaremmi petti ja kuttu paineli kili perässään perävalot vaan vilkkuen vauhkona metsään. Seuraavat 1,5 vrk rämmimmekin sitten metsässä niiden perässä. Välissä kävimme vain nukkumassa neljän tunnin pimeä aika. Muutama näköhavaintoakin saatiin, mutta vuohet olivat liian peloissaan, eivätkä meihin tai uuteen kotiinsa vielä alkuunkaan leimaantuneet, joten kiinni niitä oli mahdoton saada. Onneksi oli Kukalla ja erityisesti pienellä Päkylä-kilillä varjelus matkassa, eivätkä takametsässämme tiedetysti majailevat ilvekset tai sudet niitä hätyytelleet <3 Kuin ihmeen kaupalla saimme seikkailijat lopulta kuitenkin jallitettua läheiseen konehalliin, josta nappasimme raasut vihdoin naapurin isännän avustuksella kiinni <3 

Tästä kaikesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Näistä pelokkaista vauhkoilijoista on kuoriutunut lempeä ja luottavainen, mutta omapäisen vaativa parivaljakko <3

Kaksi Jästipäätä mittelevät :)

Maksalaatikkoa ja maksapihvejä

Maksa on terveellistä. Siis puhdas maksa. Kaupan tiskiltä en uskaltaisi sitä ostaa. En tosin ole ostanut ylipäätänsä minkäänlaista lihaa kaupasta enää 5 vuoteen. Syömme vain niittykarjan luomulihaa. Suomesta löytyy jo aika paljon näitä highlandtiloja, joilla eläimiä ei kasvateta väkisin väkirehulla mahdollisimman nopeasti teuraskuntoon, vaan eläimet saavat elää mahdollisimman lajityypillistä ja luonnonmukaista elämää korsirehua syöden. Highlandien kasvatus on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ja sen maistaa myös lihassa, mikä ei ole tulehtunutta, kuten väkirehulla syötetyn naudan liha. Meillä on parikin highlandtilaa suhteellisen lähellä, joista erityisesti Metsäojan Tilaa voin lämpimästi suositella (Metsäojan tila).

Päätin siis tehdä maksalaatikkoa ja maksapihvejä. Toista kertaa elämässäni. Ensimmäisen kerran jälkeen päätin, että se oli viimeinen kerta. Aika kultaa muistot ja taas onneton yritin...

Ei muuta kuin laadukas kilon köntti maksaa toiseen käteen, toiseen paras veitseni. Valmiina taistoon! Google kertoi, että maksan kalvon irroittaminen on helppoa. Oli joo ihan h*vetin helppoa. Lähti vaan puolet maksastakin sen kalvon mukana. Ja loppu mössääntyi epämääräiseksi kasaksi kulhoon. Toisaalta, eipähän tarvinnut lihamyllyä sotkea ja tehdä ikävää tiskiä, mikä on näin vesiputkettomassa taloudessa aina helkkarin hyvä juttu. Mutta miten ne maksan kalvopäällysteiset salamyhkäiset onkalot ja ne kaikki pienet roippeet on muka mahdollista saada pois, etteivät jää ällöttävästi suuhun pyörimään!? Lopputulos oli, että kilon maksan teurastuksesta puolet meni koirille, toisesta puolesta räävin kasaan jonkinlaiset pihvit ja laatikon. Mies on onneksi niin fiksu ja ihana, että kehuu aina kaikkea laittamaani ruokaa <3 Itsesuojeluvaistoa, luulisin.

Sadonkorjuuta keväästä syksyyn

Kevään sadonkorjuun aloittavat herkulliset villivihannekset, joista ensimmäisinä huhtikuun loppupuolella maasta nousevat suosikkini, nokkonen ja vuohenputki. Vuohenputki on erittäin maukas kasvi, jossa on persiljamainen maku. Se sopii erinomaisesti salaatteihin.

Toukokuu on hektistä aikaa, sillä silloin kerätään villivihannekset talvea varten ja kylvetään kasvimaa.

Kesäisin kaikenlaista herkkua on tarjolla niin runsaasti, ettei kaikkea millään tahdo ehtiä hyödyntää :P

Elokuun odotetuimpia hetkiä on hunajankeruu <3 Se ensimmäinen lusikallinen valehtelematta sulaa suuhun :P

Noin puolet talteen ottamastamme hunajasta linkoamme irti kennoista ja purkitamme sellaisenaan suodattamatta. Loput talletamme kennohunajana. Kumpikin tapa säilöö hunajan aidoimmillaan, eli suodattamattomana ja kuumentamattomana. Tällöin hunaja sisältää mm. huipputerveellistä pergaa, vahaa ja siitepölyä, eli ne parhaimmat aineet, jotka esteettisistä syistä otetaan kaupan hunajasta pois.

Syksyllä taas puuhaa piisaa, jos yhtään tällaisesta osittaisesta omavaraistaloudesta haaveilee :) Porkkanat, punajuuret ja lantut on jo kellariin nostettu, ja härkäpavut esikeitetty ja pakastettu. Pakastimessa on myös parikymmentä kiloa sosekeittoja, joihin survoin kaikkea mahdollista, porkkanaa, naurista, punajuurta, parsakaalia, lehtikaalia, sipulia, nokkosta jne. Ne ovat talven pelastus! Sen kuin kippaa vain pakasterasian kattilaan ja lisää nesteeksi luuliemeä tai kookosmaitoa :) Usein lisään myös linssejä, joskus lihaa, näin keittoon saa lisää "suutuntumaa" ja ruokaisuutta.

Marjat ja omenat ovat syksyllä oma hommansa. Suositaan itsepoimittavia, ilmaisia marjoja, eli mustikkaa, herukkaa, karviaista, puolukkaa ja aroniaa. Pakastan marjat omaan käyttöön aina kokonaisena, jotta vitamiinit säilyvät parhaiten, luonnollisesti ilman sokeria. Omenat halkaisen kahtia tai oikein isot kolmeen osaan. Yleensä marjoja ja omenia kertyy pakkaseen huikeat 200 kg (meillä on 5 pakastinta, eikä yhtään liikaa :D), joista meidän kahden hengen talous käyttää puolesta kilosta kiloon päivässä, yleensä smoothiessa ja/tai omatekoisen viilin/kefiirin kanssa.

Tänä vuonna oli pihapuissa niin huikea pihlajanmarjasato, että innostuin ensimmäistä kertaa myös kuivaamaan marjoja. Ajatuksena oli kuivata pari ämpärillistä pihlajanmarjoja kanoille ja vuohille talven vitamiineiksi. Noh, kanani ovat maailmankaikkeuden ronkelimpia otuksia, joten testattuani sekä tuoreita, että kuivattuja pihlajanmarjoja, tuli hyvin selväksi, että nämä herkut ovat kaikki sitten Kukalle ja Päkylälle :)

"Herkullisia", sanoi vuohi pihlajanmarjoista :)

Sain äidiltä ja äidin naapureilta myös valtavat määrät aroniaa vuohille heidän leikatessa tonttien välistä aitaansa. Marjoja oli niin paljon, että iso osa olisi väkisinkin mädäntynyt maahan, koska kerrallaan ei vuohillekaan kovin suurta määrää marjoja uskalla antaa, ettei ala vatsassa käymään. Kanoille muussasin pari iltaa 25 kg:n verran marjoja pakasterasioihin, mistä ne on kätevä kipata talvella puuron sekaan vitamiineiksi. Onneksi on noita pakastimia! ;)

Keksin kokeilla myös aronioiden kuivausta. Kuivuria meillä ei ole, joten sekä pihlajanmarjat että aroniat oli kuivattava uunissa. Uunina meillä on tuollainen "muutama" vuosikymmen vanha kaksiliesinen Slev :) Toimii kuin junan vessa, niinkuin kaikki entisajan kodinkoneet. Nykyäänhän koneet tehdään tahallaan heikoiksi, jotta kulutus ei vain pääse hiipumaan. Nerokasta.

Nyt on Slev painanut pari viikkoa yötä päivää marjoja kuivaksi, aronioissa menee kokonaista kolme vuorokautta ennenkuin ovat purkitettavassa kunnossa. Mitäpä sitä ei possujensa (vuohiensa) <3 eteen tekisi :)

Luonnonmukaista proteiinia kanaparvelle :)

Jippiaijee, tänään saapui postissa yhden naisen protesti kananrehun soijaa vastaan, ikioma jauhomatokommuunini! :D Ja niin olen intoa piukeena, että päätin kirjoittaa aiheesta ensimmäisen blogikirjoitukseni, jota jo kolmisen vuotta tässä on suunniteltukin ;)

Rakastin jo pikkutyttönä "matosopan" tekemistä. Keräsin matoja astiaan ja sekoittelin niitä vesi-mutamössössä. Kun soppa oli valmista, huusin äidille: "Syömään!". Ja äiti tuli, maiskutteli ja kehui miten hyvää matosoppaa olin tehnyt :) Kastemadot ovat edelleen hassusti lähellä sydäntä. Jostain olen lukenut, että niillä olisi ihan oikea sosiaalinen elämäkin, tekevät mm. useita vastavuoroisia kosiskelumatkoja partnerin käytävän suuaukolle ennen pariutumista. Naapuritkin otetaan huomioon, sillä uudelle alueelle levittäytyessään kastemadot sijoittavat käytävänsä säännölliseen asetelmaan noin 15 senttimetrin päähän lähimmästä naapuristaan. Pidän kastemadoista toki myös sen takia, että ne tekevät tärkeää työtä kasvimaallani. Kastemadon kotikäytävän kautta ilma ja vesi pääsevät syvälle maahan. Ruokaillessaan kastemadot pilkkovat kasvijätteitä ja ulostavat vastavuoroisesti ravinteita kasvien käytettäväksi. Melkoisen tärkeitä työmiehiä kasvimaalleni siis! Sympatiani kastematoja kohtaan on estänyt minua kaivamasta kanoilleni matoja, vaikka tiedän niiden olevan täydellistä, luonnollista proteiinia kanojeni ravinnoksi. Proteiinina kanoilleni olenkin lähinnä hapattanut lähikyyttötilan raakamaidosta viiliä ja kefiiriä, ja syöttänyt toki puurojen ja jyvien lisäksi kanoille myös valmisrehua, mikä itsessään sisältää proteiinin.

Valmiskananrehun proteiininlähteenä käytetään lähes yksinomaan (fermentoimatonta) soijaa, mitä en pidä ihmisten, enkä kanojenkaan ruokana (Linkki). Ennen hullun lehmän taudista noussutta kohua kananrehut sisälsivät naudan luu-lihajauhoa, mutta kohun myötä se kiellettiin. Siis vaikka kana on sekasyöjä, toisin kuin nauta, jolle luonnollisesti tulee ongelmia jos sille syötetään omia lajitovereitaan.

Korvaavaksi proteiininlähteeksi kananrehuun valikoitui soija, mitä nyt roudataan merten takaa toiselta puolelta maapalloa jäätävän saastuttavilla tankkereilla, kun samaan aikaan kotimainen luu-lihajauho on ongelmajätettä. Soijan isona ongelmana on myös, että kaikesta maailman soijasta jo 90% on geenimanipuloitua. Ja kuten kukaan yhtään asiaan perehtynyt tietää, geenimanipulointi ei ole täyttänyt mitään siihen kohdistettuja odotuksia, vaan tuonut mukanaan valtavasti terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia niin viljelijöille kuin GMO-rehua syöville eläimillekin.

Valitettavasti Suomessakin hyväksyttiin viime vuonna geenimanipuloitujen ainesosien käyttö osana eläintenrehua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että broilerit, jotka tarvitsevat paljon proteiineja kasvaakseen nopeasti, kasvavat Suomessa nykyään GMO-soijalla. Luomukanaa on kaupoissa kehnosti saatavilla, ja koska broilerin kasvatukseen liittyy myös paljon eettisiä ongelmia, en itse ole ostanut broileria kaupasta enää 5 vuoteen. Kanaa tosin syön muutaman kerran vuodessa ulkona, enkä kylässäkään siitä tietenkään kieltäydy. Samoin kananmunantuotannossa tehokanaloiden kanat munivat joka päivä suuria munia, ja tarvitsevat näin ollen paljon proteiinia. Luomutuotannossa GMO:ta ei sallita, eli luomumunia tuottavat kanat syövät luomurehua, jonka sisältämä soija on geenimanipuloimatonta.

Omien kanojemme jyvät olen ostanut luomutuottajalta suoraan, ja rehuna olemme käyttäneet geenimanipuloimatonta (luomu)rehua. Olen kuitenkin pitänyt epäkohtana, että saatavilla ei oikein ole vaihtoehtoa, jossa rehun sisältämä proteiini olisi jotain muuta kuin soijaa (ensi vuonna tosin saattaa pieni kotimainen yrittäjä olla tuomassa markkinoille soijatonta kananrehua. Tätä todellakin odotan! (Linkki)

Facebookissa toimii aktiivinen "munanetti", jossa kotikanalaharrastelijat vaihtavat monenlaisia vinkkejä. Munanetti on ollut kanojen saavuttua raamattuni, ja sitä kautta löytyi myös ihana jauhomatojen ja muiden ötököiden kasvattaja, joka laittoi aloituspaketin minulle tulemaan :) Ja vihdoin paketti on täällä!! :D

Jauhomatojen elämässä on kolme eri vaihetta; toukka, kotelo ja koppakuoriainen. Paras tuotto tulee, jos kaikki vaiheet kasvattaa omissa laatikoissaan, mutta itse aloittelen hommaa helpommalla tavalla, eli hoitamalla vain yhtä laatikkoa, missä kaikki vaiheet sekaisin. Jauhomadoille kelpaa ruuaksi mikä tahansa jauho, tosin ilmavuutta seokseen tuodaan leseillä ja hiutaleilla. Lisäksi hieman jotain tuoreravintoa, esim. kurkkua tai porkkanaa, sillä jauhomadot eivät varsinaisesti juo, vaan ottavat tarvitsemansa nesteen tuoreravinnosta. Aika ajoin myös vähän jotain proteiinia sekaan (esim. koiran tai kissan kuivamuonaa jauhettuna), jotta eivät ala nakertelemaan toisiaan. Levitin laatikon pohjalle parin sentin verran luomulaatuisia kauraleseitä ja kookosjauhoa, ja laitoin nesteeksi muutaman palan porkkanaa. Ja ei kun otukset uuteen residenssiinsä tutustumaan!

Hyvin olivat toukat ja koppikset selvinneet kolmen päivän matkustamisesta, sillä sellainen kuhina alkoi heti laatikossa! Tosin kerääntyivät heti porkkana-apajille, eli janottamaan oli reissaaminen pienet laittanut :) Tässä tämä ilta meneenkin ötököitä ihmetellessä! :D