ErilaistaTavallistaElämää: Possut Kukka ja Päkylä :)

Vuohi on köyhän miehen lehmä, sanotaan. Se on myös liian pienitonttisen naisen lehmän korvike :) 4000 neliön tiluksille ei kahta kyyttöä vain mahdu. No can do, niinpä meille muutti toukokuussa kaksi vuohea. Ristin kutun Kukaksi ja sen 3-kuukautisen kilin Päkyläksi. Kukka ja Päksy asuivat ennen isossa vuohilaumassa, jossa olivat saaneet elää melkolailla "pellossa". Koko tontti oli aidattu eläimille, ja samalla laitumella oli parin-kolmenkymmenen vuohen lisäksi neljä hevosta ja yhdeksän alpakkaa, ja juoksenteli siellä kymmenkunta isoa koiraakin seassa, kanojen ja muiden lintujen määrän lähennellessä melko varmaan sataa. Olimme me siinä huuli pyöreänä kun sinne kaiken keskelle vuohenkuljetusajoneuvoksi muunnetulla transiitilla ajoimme. Ei meinattu autosta ulos päästä kun olimme hetkessä kaikenmaailman kaviokavereiden ja sarvipäiden ympäröimänä :)

Vihdoin kotona pitkän automatkan jälkeen, ennen Suurta Metsäseikkailua.

Kukan ja Päkylän muutto meille ei olisi sananmukaisesti paljon enempää päin metsää varmaan voinut mennä, sillä tunti kotiin saapumisen jälkeen Kukan nahkaremmi petti ja kuttu paineli kili perässään perävalot vaan vilkkuen vauhkona metsään. Seuraavat 1,5 vrk rämmimmekin sitten metsässä niiden perässä. Välissä kävimme vain nukkumassa neljän tunnin pimeä aika. Muutama näköhavaintoakin saatiin, mutta vuohet olivat liian peloissaan, eivätkä meihin tai uuteen kotiinsa vielä alkuunkaan leimaantuneet, joten kiinni niitä oli mahdoton saada. Onneksi oli Kukalla ja erityisesti pienellä Päkylä-kilillä varjelus matkassa, eivätkä takametsässämme tiedetysti majailevat ilvekset tai sudet niitä hätyytelleet <3 Kuin ihmeen kaupalla saimme seikkailijat lopulta kuitenkin jallitettua läheiseen konehalliin, josta nappasimme raasut vihdoin naapurin isännän avustuksella kiinni <3

Tästä kaikesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Näistä pelokkaista vauhkoilijoista on kuoriutunut lempeä ja luottavainen, mutta omapäisen vaativa parivaljakko <3

Kaksi Jästipäätä mittelevät :)

Metsä on minulle tärkeä voimapaikka. Vuohetkin tuntuvat nauttivat kovasti metsälenkeistä, joita olemme luottamuksen synnyttyä pari kertaa viikossa takametsäämme tehneet. Metsänomistajan, eli naapurin isännän luvalla toki :) Haastavan alun jälkeen tuntuu hassulta, että nyt Kukka ja Päksy seuraavat ilman narua kuin koira ja ottavat hurjalla pukkilaukalla äitykän kiinni, jos hiemankaan jälkeen jäävät :D

Sienimetsällä koriaan kannattaa pitää silmällä ;)

Joka toinen kämmenellinen puolukoita sulle, joka toinen mulle :)

Vuohet rakastavat kiipeilyä. Näiden kahden hassuttelua ja leikkiä on sanoinkuvaamattoman ihana seurata; ketterästi ne hyppivät kalliolta ja kiveltä toiselle, iloitellen välillä heittämällä koko kroppaansa mutkalle ilmassa, ja viuhahtaen taas nopeasti ylhäältä alas, ja alhaalta ylös!