Kaikenlaisia kanatuksia

Toissa kesänä suunniteltaessamme kanojen hankkimista ja kanalan rakentamista, seitsemän kanaa ja kukko kuulostivat kahden hengen talouteen sangen riittävältä. No, kanalakin tehtiin sitten sen kahdeksan kotkottimen mukaan, mitäpä sitä liian suurta, turhia lämmityskustannuksia vain... Pöh ja höh! Tuli siis tehtyä wannabe-böndemäinen aloittelijan virhe, eli liian pieni kanala ja liian vähän kanoja :/ Ajatuksenamme oli myös tukea jotain vanhaa suomalaista maatiaisrotua. Ideologisesti kaunista, mutta osittaisesta omavaraistaloudesta haaveilevalle kahdelle ei seitsemän munivaa maattaria kahteen aamiaismunakkaaseen yksinkertaisesti vain riitä, sillä meidän ilmajokelaista kantaa olevat maatiaiset munivat keskimäärin joka toinen päivä ja pitävät syksyn/talven mittaan myös kolmisen kuukautta munintataukoa.

Alkuperäinen parvi. Niilo kananuorikkojensa kanssa.

Munintatauko ajoittuu yleensä sulkasatoilun yhteyteen. Ensimmäisenä talvena kanat eivät vielä sulkasatoilleet, koska parvi tuli meille nuorikkoina, eivätkä alta vuoden ikäiset kanat yleensä pidä sulkasatoa. Kuinka ollakaan parvi ryhtyi silti vuodenvaihteessa munintalakkoon, joka jatkuikin sitten kevättalvelle asti. Toki olivat lomansa ansainneet, mutta nyppihän se tuoreita kananomistajia hakea munansa kaupasta ;)

Talven munimattomuus kypsytti ajatuksen hakea muutama kana tehokanalasta vielä jatkamaan, tai pikemminkin vasta aloittamaan, oikeaa kananelämää. Ja tällaisia rassukoita meille neljä sitten toukokuussa muutti. Olivat asuneet läjässä 3 m x 80 cm kopissa 30-40 muun samanlaisen kuvatuksen kanssa. Tuottamassa meille ihmisille munia. Vuoden kestävä pesti, jonka jälkeen muussiksi ja minkinruuaksi. Ja sama rumba alkaa laitoksessa alusta. Näiden meille tulleiden "ura" oli vasta puolessa välissä, sillä emme sattuneet ns. poistojen aikaan tuottajalle soittamaan. Vielä toiset puoli vuotta niiden olisi pitänyt munantuotantoaan siinä pienessä häkissä kasassa muiden kanssa jatkaa. Surullista miettiä missä kunnossa ne laitokseen jääneet 36 000 muuta kanaa olivatkaan uransa tullessa päätökseen.

Kanat olivat aluksi sydäntäsärkevän säikkyjä ja makasivat vain flegmaattisina paikoillaan. Pikkuhiljaa ne lähtivät kuitenkin uutta ympäristöään tutkimaan, vaikka mieluiten pysyttelivätkin edelleen tiukasti kiinni toisissaan, siinä läjässä kun olivat koko sen astisen elämänsä eläneet. Kaikki normaalit kanan elämään kuuluvat asiat kuten sukiminen, kuopsuttelu, kylpeminen, orrella istuminen/nukkuminen, lentopyrähdykset ja pesän rakentaminen, olivat ihan uusia juttuja, mistä näillä neljällä ei aluksi ollut mitään käsitystä. Ihan ensiksi opeteltiin tosin seisomaan. Sitäkään kun ei kovin kauaa kerrallaan jaksanut. Sitävastoin metallista aidantolppaa jaksettiin apaattisena nokkia pitkäkin tovi :/ Pikkuhiljaa sieltä selkärangasta alkoi niitä kananjuttua kuitenkin esille nousemaan. Kuopsuttelulla ja sukimisella aloiteltiin, ja oli mukava seurata, kuinka nopeasti muutos käytöksessä ja ulkonäössä loppuen lopuksi tapahtui kun saivat syödäkseen luonnosta tuoretta vihreää, ja maatiaisten näyttäessä mallia. Jo reilun kahden kuukauden kuluttua kanojen kalpeat silmillä roikkuneet lötköt kruunuheltat olivat nousseet pystyyn ja saaneet kauniin punaisen värin :) Silmät olivat muuttunut eloisaksi ja käytöksestä näki, että kanat nauttivat täysin rinnoin uudesta elämästään oikeana kanana :)

2,5 kk saapumisen jälkeen.

Nyt kun höyhenpeitekin on uusittu,
alkaa näyttämään jo ihan hyvältä :)

Olen toki iloinen näiden raaskujen uudesta elämästä, mutta valitettava tosiasia on, että hakemalla tehokanalasta itselleen poistoja eläkepäiviään viettämään luo valheellisen sädekehän päänsä päälle, sillä tosiasiassa näin toimimalla vain tukee tehotaloutta. Muutamasta eurostahan rahallisesti on vain kyse, mutta tehotuotanto ei lopu ennenkuin meidän kuluttajien rahavirta tehotuottajalle loppuu. Tämä oli kuin lekalla päähän kun asian tajusin. En puollustele tehokanalatuottajaa, mutta me tavalliset ihmiset olemme omalla kulutuskäyttäytymisellä saaneet tilanteen tähän mikä se on nykypäivänä. Ihmiset vaativat ja ostavat halpaa. Mikään ei ole niin ylimielistä ja typerää kuin nostaa itsensä jalustalle, ja osoitella ja syytellä tuottajaa, jos itse poimii marketista sen edullisimman vaihtoehdon. Juteltiin tovi tämän tehotuottajan kanssa siitä, kuinka kokoajan vaikeammaksi kanojenkin pitäminen tuotantomielessä on mennyt. Hän kertoi, että taannoisen hullunlehmäntautikohun vuoksi kanoille ei enää saanut antaa edullista ja kotimaista naudanluujauhoa (vaikka kanahan on sekasyöjä). Nyt kanoille joutuu proteiininlähteenä syöttämään kallista ja kaukaa saastuttavilla tankkereilla tuotavaa (GMO) soijarouhetta (on myös vaihtoehtoja). Ja kun tuotantokanan munintakausi on ohi, ei kananlihoja saa myydä tai antaa ihmisten ravinnoksi, vaan kaikki menee minkeille. Ja tästä TUOTTAJA joutuu maksamaan 20 senttiä kanalta! Se tekee jo hintaa kun niitä kanoja on se useampi kymmenentuhatta. Tavallaan siis ymmärrän tehotuottajaakin, vaikken voikaan ymmärtää kuinka ihmiskunta on tähän tilanteeseen päätynyt, että eläinten järkyttävä kohtelu, suoranainen eläinrääkkäys, on meillä ruuantuotannossa sallittua. Kuitenkin se muutoksen mahdollistava voima on niin uskomattoman pienen asian takana. Ei siihen tarvita suuria lakimuutoksia, kanojen vapauttamista luontoon tai tehotuottajien polttamista roviolla. KAIKKI muutos, missä tahansa asiassa, lähtee vain ja ainoastaan yksilöstä itsestään. Omalla kulutuskäyttäytymisellämme vaikutamme siihen, minkälaiset toimijat alalla toimivat. Tehotuotanto voi loppua vasta kysynnän loppumisen myötä. Niin kauan kun on kysyntää, löytyy sille tuottaja.

Päätin siis, että meille ei enää virikehäkkikanalasta tehareita tule. Sitten tuli syksy ja maattareiden ensimmäinen sulkasato, joka onkin sitten kestänyt jo yli 2 kk. Yksi kun saa sulkansa vaihdettua, toinen aloittaa, eikä koko aikana ole maatiaisilta munan munaa tippunut. Teharit sitä vastoin ovat omasta pienimuotoisesta sulkasadostaan huolimatta pusertaneet munan tapansa mukaan lähes joka päivä <3 Se ei kuitenkaan kulutukseemme riitä, joten vaihtoehdoksi jäi joko hakea kaupasta munia tai hommata jostain muutama muniva kana. Muistin erään pienimuotoista munabisnestä ja kanojen myyntiä harjoittavan kanalan kohtalaisen ajomatkan päässä, ja ennenkuin Petri ehti kanaa (tai ei:tä ;)) sanoa, olin jo sopinut hausta parin päivän päähän :) Eilen meille sitten muutti viisi ruskeaa hy-linea ja tänään meillä syötiinkin jo taas munakasta aamiaiseksi :P

Parilla kanalla oli lantapaakut jaloissaan, jotka ensi töikseni irti liottelin.

Edelleen kannatan suomalaisia alkuperäisrotuja, mutta jos omissa munissa haluaa pysyä, niin ensisijaisesti suosittelen rakentamaan heti tarpeeksi ison kanalan, jonne mahtuu vähintään se kolme-neljä kertaa enemmän niitä maatiaisia kuin alkuperäisissä suunnitelmissa oli ;) Tai vaihtoehtoisesti, jos tilaongelmaa kuten meillä, ottamaan maatiaisparveen muutama tehokas hy-line jatkeeksi :) Hy-linet eivät ole mikään varsinainen rotu, vaan useiden rotujen standardisoiduilla risteytyksillä saatuja hybridejä. Luonnollisesti suosittelen hankkimaan hy-linet vastuullisesti ja eettisesti toimivalta tuottajalta. Jos niitä poistoja haluaa hakea niin kannattaa soitella luomukanaloille. Myös siellä vaihdetaan kanat vuosittain, sillä tehotuotantoa ne isot luomukanalatkin toki ovat. Luomukanaloissa kanojen olosuhteet ovat kuitenkin virikehäkkikanaloita huomattavasti paremmat, sillä yhdellä neliömetrillä saa olla enintään kuusi kanaa. Kanat saavat syödäkseen ympäristöä säästävällä tavalla tuotettua luomurehua, pääsevät kesäisin ulkoilemaan ja pystyvät kanalassa toteuttamaan luonnollisia käyttäytymistarpeitaan, kuten munimaan pesään, kylpemään ja nukkumaan orrella. Hyvin olivat uudet tehotyttömmekin löytäneet jo omat orsipaikkansa kun kävin niille eilen illalla hyvää yötä toivottamassa :)

Terkkuja uudelta tehotiimiltämme! :)