Mehiläistarhauksen ihmetys, ilo ja autuus

Viime viikolla tuli tämän kauden viimeiset huoltotoimenpiteet mehiläispesille tehtyä eli punkkientorjunta oksaalihapolla. Nyt saa huokaista taas kevääseen ;)

Eipä tiennyt poika alkuvuodesta 2013 mehiläishoidon peruskurssilla istuessaan, kuinka paljon ihmetystä mehiläiset voivat aiheuttaa ja kuinka kädetön sitä hoitajana voikaan olla!?! Minusta EI pitänyt tulla tämän talouden päämehiläisvastaavaa, mutta Jaanan sairastumisen vuoksi jouduinkin menemään kurssille yksin. En itseasiassa edes halunnut mitään mehiläisiä, mutta kurssi muutti mieleni :)

”Mehiläisten hoidossa varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa!” –Pentti Paala, Kurssinvetäjä- 

Jaokkeiden siirto isompaan pesään.

Alkukesästä 2013 hommattiin pari jaoketta (puolikas pesä) ja kaikki näytti hyvältä. Hunajaakin alkoi tulemaan, mutta yhtäkkiä heinäkuun lopussa toinen pesä päätti antaa kuningattarelle potkut. Olisivat halunneet kasvattaa oman, mutta tarhaajan jumalallinen käsi tuhosi heidän yrityksensä ja tarjosi omaa munivaa vaihtoehtoaan (kiitos naapuritarhaajan). Oman pesän kasvatti ei välttämättä enää olisi ehtinyt munimaan talvimehiläisiä. Tämä ei heille kelvannut ja nopeasti kuningatar heivattiin pois ja omat taas kasvamaan. Tarhaajan oikeus oli taas puuttua peliin ja tarjota jälleen uutta kuningatarta isoine seurueineen (kiitos kurssinvetäjän). Pesä kiitti uudesta väestä ja heivasi kuningattaren jälleen pois. Pieni paniikki ja hämmennys koko touhusta, eikä kurssinvetäjän 30-vuotisessa historiassa tällaistä ole kuulemma koskaan ennen tapahtunut. Tässä samassa rytinässä myös toinen pesä päätti heivata kuningattaren pois. Elokuun jo koittaessa viimeisenä oljenkortena tarhaaja sanoi, että tulkoon vielä uudet kuningattaret molempiin pesiin ja niin ne tuli. Tämä ilmeisesti oli se isoin virhe, koska mehiläiset kiittivät ja samana iltana puolet niistä päätti lähteä haneen koko pesästä, eli parveilemaan (yleensä tapahtuu kesäkuussa). Ehkä pesässä sitten olikin kuningatar jossain piilossa, ja nämä naisethan eivät tule keskenään toimeen. Toisena päivänä sitten lähti puolet toisesta pesästä. Ja tämä sekava selostus tarkoittaa vain sitä, että mikään ei mennyt niin kuin piti :)

Tämä näky tuli tutuksi jo ensimmäisenä kesänä.

Syksyllä 2013 oli siis neljä puolikasta pesää valmistautumassa talveen, eikä yhtään tietoa siitä oliko niissä kuningattaria (en niitä siellä nähnyt). Mainittakoon vielä, että syksyn ruokinnassa kaadoin vahingossa yhden pesän... mehiläiset kiitti tarhaajaa hyvin monesti ja hellävaraisesti.

Keväällä 2014 oltiin takaisin lähtöruudussa kun talven aikana kaksi pesää tuhoutui. Vanhan sanonnan mukaan ”Kyllä mehiläiset korjaavat tarhaajan virheet” muokkasin oman mottoni kaudelle 2014: ”Tee vain pakolliset, älä mitään ylimääräistä ja jätä ne muuten rauhaan!”. Viimevuotiset kurssikirjat vaihdoin alan perusteokseen Mehiläistenhoito-opas vuodelta -77. Jaanan kirppistuliainen...

Lasten oma kirjakerho...

Kesä 2014 sujui rauhallisemmin, tosin kaksi pesää parveili kahdesti. Ehkä sitä itsekin osasi suhtautua jo lungimmin koko touhuun. Parveilun johdosta talvehtimaan jäi nyt 3 melko vahvaa ja 1 vahva pesä, josta saatiinkin hunajaa reilut 30kg. Noin puolet varastoimme kennohunajana ja loput lingottuna, mutta suodattamattomana.

Ps. Pari vinkkiä ja juttua

• Jos ostat suomalaista hunajaa niin se on käytännössä aina luomua oli siinä merkintää tai ei. Ulkomaalainen hunaja saattaa olla ”laimennettua” ja melko varmasti säteilytettyä.
• Kennohunaja on parasta, tarhurinhunaja seuraavana (suodattamaton) ja sitten kaupan suodatettu. 
• Osta hunaja mahdollisuuksien mukaan suoraan tuottajalta toreilta ja markkinoilta. Pääset samalla kyselemään ja rupattelemaan mukavia.
• Pakurikääpä toimii ilmeisesti myös mehiläisilläkin. Pitää ensi keväänä kokeilla :)