Maksalaatikkoa ja maksapihvejä

Maksa on terveellistä. Siis puhdas maksa. Kaupan tiskiltä en uskaltaisi sitä ostaa. En tosin ole ostanut ylipäätänsä minkäänlaista lihaa kaupasta enää 5 vuoteen. Syömme vain niittykarjan luomulihaa. Suomesta löytyy jo aika paljon näitä highlandtiloja, joilla eläimiä ei kasvateta väkisin väkirehulla mahdollisimman nopeasti teuraskuntoon, vaan eläimet saavat elää mahdollisimman lajityypillistä ja luonnonmukaista elämää korsirehua syöden. Highlandien kasvatus on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ja sen maistaa myös lihassa, mikä ei ole tulehtunutta, kuten väkirehulla syötetyn naudan liha. Meillä on parikin highlandtilaa suhteellisen lähellä, joista erityisesti Metsäojan Tilaa voin lämpimästi suositella (Metsäojan tila).

Päätin siis tehdä maksalaatikkoa ja maksapihvejä. Toista kertaa elämässäni. Ensimmäisen kerran jälkeen päätin, että se oli viimeinen kerta. Aika kultaa muistot ja taas onneton yritin...

Ei muuta kuin laadukas kilon köntti maksaa toiseen käteen, toiseen paras veitseni. Valmiina taistoon! Google kertoi, että maksan kalvon irroittaminen on helppoa. Oli joo ihan h*vetin helppoa. Lähti vaan puolet maksastakin sen kalvon mukana. Ja loppu mössääntyi epämääräiseksi kasaksi kulhoon. Toisaalta, eipähän tarvinnut lihamyllyä sotkea ja tehdä ikävää tiskiä, mikä on näin vesiputkettomassa taloudessa aina helkkarin hyvä juttu. Mutta miten ne maksan kalvopäällysteiset salamyhkäiset onkalot ja ne kaikki pienet roippeet on muka mahdollista saada pois, etteivät jää ällöttävästi suuhun pyörimään!? Lopputulos oli, että kilon maksan teurastuksesta puolet meni koirille, toisesta puolesta räävin kasaan jonkinlaiset pihvit ja laatikon. Mies on onneksi niin fiksu ja ihana, että kehuu aina kaikkea laittamaani ruokaa <3 Itsesuojeluvaistoa, luulisin.