Kevään sadonkorjuun aloittavat herkulliset villivihannekset, joista ensimmäisinä huhtikuun loppupuolella maasta nousevat suosikkini, nokkonen ja vuohenputki. Vuohenputki on erittäin maukas kasvi, jossa on persiljamainen maku. Se sopii erinomaisesti salaatteihin.
Toukokuu on hektistä aikaa, sillä silloin kerätään villivihannekset talvea varten ja kylvetään kasvimaa.
Kesäisin kaikenlaista herkkua on tarjolla niin runsaasti, ettei kaikkea millään tahdo ehtiä hyödyntää :P
Elokuun odotetuimpia hetkiä on hunajankeruu <3 Se ensimmäinen lusikallinen valehtelematta sulaa suuhun :P
Noin puolet talteen ottamastamme hunajasta linkoamme irti kennoista ja purkitamme sellaisenaan suodattamatta. Loput talletamme kennohunajana. Kumpikin tapa säilöö hunajan aidoimmillaan, eli suodattamattomana ja kuumentamattomana. Tällöin hunaja sisältää mm. huipputerveellistä pergaa, vahaa ja siitepölyä, eli ne parhaimmat aineet, jotka esteettisistä syistä otetaan kaupan hunajasta pois.
Syksyllä taas puuhaa piisaa, jos yhtään tällaisesta osittaisesta omavaraistaloudesta haaveilee :) Porkkanat, punajuuret ja lantut on jo kellariin nostettu, ja härkäpavut esikeitetty ja pakastettu. Pakastimessa on myös parikymmentä kiloa sosekeittoja, joihin survoin kaikkea mahdollista, porkkanaa, naurista, punajuurta, parsakaalia, lehtikaalia, sipulia, nokkosta jne. Ne ovat talven pelastus! Sen kuin kippaa vain pakasterasian kattilaan ja lisää nesteeksi luuliemeä tai kookosmaitoa :) Usein lisään myös linssejä, joskus lihaa, näin keittoon saa lisää "suutuntumaa" ja ruokaisuutta.
Marjat ja omenat ovat syksyllä oma hommansa. Suositaan itsepoimittavia, ilmaisia marjoja, eli mustikkaa, herukkaa, karviaista, puolukkaa ja aroniaa. Pakastan marjat omaan käyttöön aina kokonaisena, jotta vitamiinit säilyvät parhaiten, luonnollisesti ilman sokeria. Omenat halkaisen kahtia tai oikein isot kolmeen osaan. Yleensä marjoja ja omenia kertyy pakkaseen huikeat 200 kg (meillä on 5 pakastinta, eikä yhtään liikaa :D), joista meidän kahden hengen talous käyttää puolesta kilosta kiloon päivässä, yleensä smoothiessa ja/tai omatekoisen viilin/kefiirin kanssa.
Tänä vuonna oli pihapuissa niin huikea pihlajanmarjasato, että innostuin ensimmäistä kertaa myös kuivaamaan marjoja. Ajatuksena oli kuivata pari ämpärillistä pihlajanmarjoja kanoille ja vuohille talven vitamiineiksi. Noh, kanani ovat maailmankaikkeuden ronkelimpia otuksia, joten testattuani sekä tuoreita, että kuivattuja pihlajanmarjoja, tuli hyvin selväksi, että nämä herkut ovat kaikki sitten Kukalle ja Päkylälle :)
"Herkullisia", sanoi vuohi pihlajanmarjoista :)
Sain äidiltä ja äidin naapureilta myös valtavat määrät aroniaa vuohille heidän leikatessa tonttien välistä aitaansa. Marjoja oli niin paljon, että iso osa olisi väkisinkin mädäntynyt maahan, koska kerrallaan ei vuohillekaan kovin suurta määrää marjoja uskalla antaa, ettei ala vatsassa käymään. Kanoille muussasin pari iltaa 25 kg:n verran marjoja pakasterasioihin, mistä ne on kätevä kipata talvella puuron sekaan vitamiineiksi. Onneksi on noita pakastimia! ;)
Keksin kokeilla myös aronioiden kuivausta. Kuivuria meillä ei ole, joten sekä pihlajanmarjat että aroniat oli kuivattava uunissa. Uunina meillä on tuollainen "muutama" vuosikymmen vanha kaksiliesinen Slev :) Toimii kuin junan vessa, niinkuin kaikki entisajan kodinkoneet. Nykyäänhän koneet tehdään tahallaan heikoiksi, jotta kulutus ei vain pääse hiipumaan. Nerokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti