Ei voi olla kovin kiero, jos kotia asuttaa muutama liero ;)

Viime syksynä kerroin kuinka meille muutti jauhomatokommuuni kanojen karkkipäivän herkuksi. Jauhomatojen lisääntyminen on vain ollut kovin hidasta, ja koska kanoja alkaa olemaan jo sellainen pataljoona, sain seuraavan idean... Sisämatokomposti! Hiphei! Siitä riittäisi kanoille takuulla paremmin syötävää ja samalla saisin kätevästi kompostoitua biojätteemme. Hyvältä ainakin kuulostaa. Itseasiassa olin asiaa tuumaillut jo syksyllä ennen jauhomatojen saapumista, mutta jotenkin se vain jäi. Arvelutti tunkiolierojan kaivelu kompostista, sillä kompostin aloittamiseen ei ihan muutama kymmenen lieroa riitä. Lisäksi pelkäsin, että keräilisin vahingossa mukana kastematoja, jotka eivät sisäolosuhteissa kykene selviytymään vaan kuolevat. Talven aikana tutkiskelin asiaa lisää ja sain selville, että on olemassa oikein firmakin, joka myy lieroja; Kiteen Mato ja Multa Oy, ei jää toimiala epäselväksi! :D Netistä löytää hyvin vinkkejä kuinka päästä alkuun kompostin kanssa, ja divareista ja kirjastoista on myös saatavilla matokompostin saloihin ohjaava Eija Kosken Matokomposti -kirja, joka vitsikkäine kuvituksineen on viihdyttävääkin luettavaa.

Lieroja oli tilattavissa sadan kappaleen erissä. Tilasin samantein kaksi aloitussettiä, jotta pääsen nopeammin alkuun ja ehdin talveksi kasvatella kanoille oikein ison kasan kunnon vonkaleita. Lierot tulivatkin parissa päivässä ja Karan kanssa reippailimme ne reppuselässä matkahuollosta hakemaan :) Kiteen Mato ja Multa myy myös valmiita sisäkompostoreita, mutta itse en sellaista hennonut ostaa, vaan tein yksinkertaisen kompostin ämpäristä, jonka pohja oli haljennut. Yleensä heitän kaiken rikkinäisen tavaran samantein menemään, mutta jostain syystä muistan talvella miettineeni, että tuo ämpäri odottaa vielä tehtäväänsä... Matokomposti kerää helposti nestettä, joten laitoin ämpärin litteiden kivien päälle pieneen saaviin, jotta ylimääräinen neste pääsee valumaan pohjan halkeaman kautta pois. Ämpärikompostori saa tosin olla vain väliaikainen ratkaisu, se lopullinen sisäkompostori on vielä ajatusasteella. Ehkä rakennamme sellaisen itse, mutta ämpärillä pääsemme mukavasti alkuun :) Ei muuta kuin kanalasta vähän olkea ja pehkua sekaan kerroksittain mullan ja aloitussetin kanssa, ja lierot uuteen kotiinsa! Tervetuliaisherkkuna tarjoilin mehevän siivun edellispäivänä tekemääni punajuurisuklaakakkua, toivottavasti matosia maittoi! ;) Kompostin paikaksi valikoitui toistaiseksi eteisen pakastimen päällinen. Talvella eteisemme on kompostille liian kylmä, eli talveksi sille pitää keksiä joku nurkkapaikka keittiöstä, ehkä leivinuunin päältä..? Ei mikään kaunis ilmestys, mutta tällä aloitetaan ja katsotaan mihin ja miten homma etenee :)

 

Kanojen kanssa on ollut ihmetystä kun ensin maatiaiset pistivät munahanat kiinni ilman mitään näkyvää syytä, ja sen jälkeen teharit... Maatiaisten ollessa kyseessä en asiaa oikeastaan edes ihmetellyt, meidän ilmajokelaiset typyt kun eivät sitä munimista ole miksikään elämäntehtäväkseen koskaan ottaneetkaan, ja muninta korjaantuikin parin viikon hiljaisemman jakson jälkeen taas itsestään normaaliksi. Enemmän hämmennyinkin kun tämän jälkeen lähes joka päivä munan pyöräyttävien tehareiden munia löytyikin äkkiä pesistä vain pari kappaletta päivässä, vaikka kanoja on se kahdeksan kappaletta. Syyn en uskonut olevan ruokinnassa, sillä saavat monipuolista ruokaa vitamiini- ja kivennäislisineen, sekä runsaasti valkuaista. Loisiakaan kanoista ei löytynyt, eikä munajemmoja tarhasta. Kun kolmantena päivänä menin taas tarkistamaan pesät ja tehareiden osalta saldona oli taas se kaksi munaa niin olin jo aivan äimänä. Päätin syynätä kanalan vähän tarkemmin... Olin toki tarkistanut jo aiemmin pesien välit ja muut sellaiset piilot, mihin joskus joku kana oli saattanut munan käydä pyöräyttämässä, mutta pienessä kanalassamme kyykkiessämme jää eräs orsien ja lantalaatikoiden alla oleva kulma ns. sokeaan kulmaan, lantalaatikon jalkojen peittäessä sopivasti nurkkauksen. Ja kappas mitä sieltä nurkkauksesta löytyikään, 18 egun jemma! :D Hekotellen menin hakemaan kameraa ja Petriä sisältä. Kuinka tuollainen määrä munia voi pysyä piilossa piskuisessa kanalassamme!? :D Kanat saivat ekstrakiitosta ahkeruudesta ja pienen anteeksipyynnön kun niitä jo mielessäni olin laiskuudesta moittinut ;) Ollaan taas hyvin munissa! 

Jemma niminen paikka :)

,

Huhtikuisia elämän ihmeitä

Huhtikuu. Paras aika vuodesta (touko-, kesä-, heinä- ja elokuun lisäksi ;)) Tässä sitä nurmikolla (tai noh, mullalla ja kuivuneella viimevuotisella nurmella) auringonpaisteessa istuksitaan, paljaat jalat maata vasten, lintujen tsirputusta kuunnellen.  Vähän on kylmä tuuli, mutta muuten ah, niin ihanan keväistä :) 

Kevät on syntymän ja uudistumisen aikaa, ja sitähän se on ollut meilläkin :) Pari päivää etuajassa, aprillipäivänä, maailmaan tulla tupsahti, kovaääninen rääpäle, täydellinen pikkupukki <3 Maailman pehmoisin, syliteltävin ja pusiteltavin pikkuinen otus <3 Olin puolilta öin ja puoli neljältä yöllä käynyt Ilonaa katsomassa, Petri aamuseitsemältä töihin lähtiessä ja minä taas parin tunnin kuluttua yhdeksältä. Silloinkin vielä kaikki vaikutti ihan normaalilta, mutta kun yhdeltätoista tulin kaurakippojen kanssa lypsylle, otti ilona omasta kipostaan vain yhden leipäpalan, jonka jälkeen pisti makuulleen ja alkoi valittaa ja itkustella. Tiesin että jahans, nyt se sitten alkaa... Olo oli ihmeen levollinen, vaikka en vuohen (tai minkään muunkaan elävän otuksen) synnytyksessä ollut mukana koskaan ennen ollutkaan. Toki tunsin pientä huolta, mutta päällimmäisenä tunteena oli kiitollisuus, että sain olla paikalla kokemassa ja auttamassa, tai siis ainakin apua hälyttämässä, jos tilanne näyttäisi sitä vaativan. Reilun tunnin Ilona pyöri levottomasti, nousten välillä ylös ja mennen taas makuulleen. Katsoi minua kysyvästi ja määki surkeasti. Yritin silitellä ja lohdutella, ja kerroin mitä tuleman pitää. Pian Ilona asettuikin makuulleen ja alkoi ponnistaa. Ensin tuli vesipää ja sen jälkeen pieni sorkka, sitten näkyikin jo pää ja hirvittävän huudon säestyksellä Ilona ponnisti pienen kilipukin maailmaan! Olisin varmaan muuten säikähtänyt Ilonan huutoa, ellen olisi jostain lukenut, että kutut sitten todellakin huutavat synnyttäessään. Kyllä, ne todellakin huutavat! Tai ainakin Ilona, huh! Oli kyllä huojentavaa, että kaikki meni kuin oppikirjasta. Jälkeisetkin tulivat ja ne Ilona mutusteli menemään. Pikkuinen yritti heti pystyyn ja tissille, tosin ihan vikasuunnalta ensin etsittiin. Pienellä avustuksella sain kaverin kuitenkin melko pian hoksaamaan jutun juonen ja asettautumaan tärkeälle ternimaitoaterialle :) Kyllä taisi pikkupukki olla Ilonallekin äidillistä rakkautta ensisilmäyksellä, sillä niin lempeästi alkoi heti äitijuttuja pienokaiselleen hiljaa jutella ja hellästi toista kuivaksi nuolla.

Vain muutaman minuutin ikäisenä.

Parin tunnin ikäisenä.

Parin päivän ikäisenä.

Pienen jänöpupun aitoa elämänriemua ja -ihmetystä on ollut kyllä niin hauska ja ihana seurata! Ahkeraan ovat ystävät ja tuttavatkin käyneet pientä ihastelemassa :) Mun vuohelareissut kuten aamulypsy ja iltavesien kanto tuppaa vaan nykyään venymään helposti puolella tunnilla tai enemmänkin kun otan pikkuisen syliin ja alan sitä siinä silittelemään ja hellittelemään. Toinen osaa ottaa hellyydestä kaiken irti, sillä ei ole sylistä mikään kiire pois vaan siinä se rauhassa olla köllöttelee ja nautiskelee, nukahtaakin usein <3 Ollaan alettu kutsua pikkuista Jäkäläksi, jäkälä kun sen täydellisestä nassusta ja värityksestä tuli heti mieleen ja molemmat nimi yhtämielisesti hyväksyttiin.

Parin viikon ikäistä lentoa ja riemua!

Puolitoista viikkoa sitten saimme kokea lisää elämän ihmeitä taas kanalassa kun oli Parta-Mallun tipujen vuoro kuoriutua. Meillä on tähänastiset kaikki kolme haudontaa onnistunut sikäli hienosti, että kaikki hedelmöittyneet munat ovat kuoriutuneet ja tiput ovat olleet terveitä. Tässä haudonnassa meni kuitenkin asioita pieleen ihan loppumetreillä... Seitsemästä hedelmöittyneestä munasta yksi tipu oli saanut kuoren rikki, mutta ei kalvoa, vaan menehtynyt sen sisälle, toinen oli kuoriutunut, mutta jostain syystä menehtynyt Mallun alle kuoriutumisen jälkeen. Traagisin tapaus oli kuitenkin ihan ensimmäinen tipu, joka oli kuoriutunut päivää odotettua aiemmin, ja kun aamulla menin kanalaan, löysin tämän tipun menehtyneenä pesän ulkopuolelta. Se oli jostain syystä lähtenyt Mallun alta, eikä ollut osannut tai päässyt takaisin pesään ja todennäköisesti kylmettynyt ja kuollut yön aikana... Tällaiset tapaukset surettaa mua aina niin kovasti kun en voi olla ajattelematta tipun ja kanan hätää silloin yöllä... Itselle nämä kokemukset ovat toki myös kasvun paikka, mulla kun on tapana inhimillistää nuo eläimet ehkä liikaakin ja ottaa vastoinkäymiset siksi kovin vakavasti ja itseäni syyllistäen.  Ristiriitaista sikäli kun omassa maailmankatsomuksessani kuitenkin elämä ja kuolema ovat jatkumoita, missä elämä vain muuttaa muotoaan. Sureminen on inhimillistä, mutta siinä märehtiminen turhaa, varsinkin kun silloin voi jäädä huomaamatta, että niistä seitsemästä tipusesta neljä kuitenkin kuoritui ja piipittää nyt Mallun alla :) 

Hellun tipuset ovat kasvaneet hurjaa vauhtia! Meidän aiemmat haudonnat ovat olleet maatiaisia ja täytyy sanoa, että nämä tehari-maatiaiset tuntuvat kehittyvän kyllä puhtaita maattareita nopeammin. Valitettavasti vaan näyttää siltä, että seitsemästä tipusta neljä tai viisi ovat kukkoja... Eilen kuulin kahden (toisia viikon vanhemman) jo harjoittelevan kiekumistakin... Boustailevat myös kaulureitaan pörhistellen toisiaan vasten oikein kunnon mahtikukon elkein! Päätin etten ala näille nimiä edes miettimään, sillä nyt näyttää siltä, että meidän taloudessa aletaan viiden vuoden tauon jälkeen syömään taas kanaa ;) Annetaan paisteille nyt kuitenkin ihana kesä ensin (ja mulle aikaa sopeutua ajatukseen)...

Ei näitä kyllä enää tipuiksi voi sanoa!

Suloisimmasta ruskeasta tipusta tuli sitten tällainen punkkari!
Kuin suoraan 80-luvulta :D

Mitäs muuta kivaa huhtikuussa? No vuohenputket ja nokkosenalut tietenkin!! Ai nam, nam, nam!! Tästä se taas alkoi, lähes puolen vuoden villivihanneskausi :P Tänään maistuivat hyvältä punajuuripiirakan kanssa :) 

Jännän äärellä, onnistumisia ja pientä murhetta...

Voi hitsinpimpulat! Maaliskuun lopussa jo mennään ja Ilonan laskettu aika lähenee... Pitkäperjantai on virallinen The Päivä, mutta niin kovin on Pikku Möö ollut viime päivät herkkänä, että ramppaan vuohelassa parin tunnin välein katsomassa, että kaikki on varmasti hyvin. Sekä paikallisen, että päivystävän eläinlääkärin numerot pöydällä, ja mulla perhosia vatsassa. Ilonan massu on jo melkoinen ja se pötkötteleekin mielellään päivisin. Ja on hurjan läheisyyden- ja hellyydenkipeä <3 Poskesta pitää silitellä ja kaulasta rapsutella. Kauratkaan eivät oikein enää toista maita... On se rankkaa <3

Babyboom saanut kanalassakin jatkoa. Nyt pesään lässähti sitten vuorostaan Parta-Mallunakin tunnettu juuri tipuset hautoneen Hellun sisar... Ja kohta me hukutaan vaaveihin! :) Eristettiin Mallulle orsien ja lantalaatikoiden alle oma rauhaisa soppi ja työnnettiin yhdeksän munaa alle. Eilen päästiin ne läpivalaisemaan. Seitsemän oli lähtenyt kehittymään, eli samankokoinen pesue tulossa kuin Hellullakin :) Tipien pitäisi kuoriutua parin viikon kuluttua viikonloppuna. Hellun tipuset ovat siinä kohtaa sopivasti sen ikäisiä, että ne uskaltaa jo muun parven sekaan päästää. Saadaan kanalan "tipulaosasto" sitten Mallun pesueen käyttöön, ettei sen tarvitse lapsosiaan lantalaatikon alla kasvattaa :)

Kelien puolesta on ollut vähän takapakkia keväässä, mutta piha ehti aurinkoisina, lämpöisinä päivinä onneksi sulaa. Jotenkin niin tyypillisen jaanamaista, että mursin kolme viikkoa sitten kylkiluuni pihassa ihan viimeisinä mahdollisina päivinä kun vielä oli liukasta... Lekuri oli sitä mieltä, että viisikin viikkoa voi parantumisessa mennä. Itse ajattelin lähinnä viittä päivää, mutta kyllä siinä kymmenen meni. Ensimmäinen viikko oli todella kivuliasta, en pystynyt yöllä vaihtamaan asentoa tai päässyt aamulla sängystä omin keinoin ylös. 

Kultapossukerho. Etsi kuvasta rantautunut valas.

Itse murtunut kylkiluu ei ollut ongelma, vaan jokin rinnan alueen rustovamma (?), jota lääkäri ei kuvista pystynyt näkemään, mutta sanoi siellä mahdollisesti sellaisen olevan. Join joka päivä pari-kolme desiä itsekeittämääni luuliemeä, sekoitin marja-vihersmoothien sekaan kananmunan kuorineen, otin lisäravinteena magnesiumia, d- ja k2-vitamiineja, MSM:ää, piitä ja isoja annoksia c-vitamiinia. Lisäksi käytössä olivat homeopaattiset arnica, rhus tox, symphytum ("luuliima"), sekä bryonia alba hengitysvaikeuksiin.

Kukankin silmätulehdus hoidettiin onnistuneesti vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä. Kukka oli satuttanut johonkin silmänsä, eikä saanut sitä kunnolla auki. Mietin hetken mitä kotoa löytyy ensiapuun ja ensimmäisenä tuli mieleen hopeavesi (toisena vasta kanamunan valkuainen). Laitoin siis hopeavettä aamulla Kukan silmään ja illalla Petrin kanssa uudelleen. Seuraavana päivänä silmä olikin taas ihan normaali :)

Pientä murhetta eläinrintamalla sitävastoin aiheuttaa meidän bulldoggi Pate... Pate on pennusta asti ollut haastava tapaus. Iloinen kaveri, mutta sellainen äärimmäisen itsekeskeinen minä-minä-minä -tyyppi. Kun asiat eivät mene Paten mielen mukaan niin jo on kamala rähinä päällä. Se voi tuijottaa ja haukkua räkyttää tuntikaupalla väsymättä jos jotain haluaa. Tai käydä vaikka nartun päälle. Ihmisillekin ärisee. Ihmisenä se olisikin ilmiselvä narsisti. Koirana vaan h...vetin raskas. Patella meni vuosi tottua kissoihin niin, ettei se enää yrittänyt joka kerta ne nähdessään tappaa, mutta nyt tilanne on oikeastaan vielä pahempi, koska nyt Pate yleensä antaa kissojen mennä rauhassa nenänsä edestä, kun taas joskus täysin arvaamattomasti sen päässä yksinkertaisesti napsahtaa ja se saa jonkun käsittämätön demonikohtauksen ja yrittää taas käydä kissan päälle ihan tappomielellä... Onneksi sen on lyhyellä kuonollaan vaikea saada otetta, eikä koskaan ole mitään käynyt. 

Don Pate

Vielä suurempaa murhetta Pate aiheuttaa meille vuohien suhteen. Patella on tapana hipsiä hiljaa vuohiaidan luo ja alkaa härkkiä Kukkaa. Kukka on ihan messissä ja siellä ne kuin yhteisestä sopimuksesta mittelevät hipihiljaa, ettei äiti vaan kuule ja tule keskeyttämään. Kukka puskee aitaan ja Pate hyökkii sarviin. Muutaman kerran ollut naama veressä ja pallo moukaroituna, mutta aina vaan uudestaan yrittää aidalle. Onneksi ollut jästipäällä varjelus matkassa, eikä sarvet ole silmäkuoppiin tai suun sisälle osuneet, vaikka Kukka on jo oppinut ensin miekan tavoin sarvillaan survaisemaan suoraan eteenpäin ja koukkaisemaan sitten salamannopeasti ylös... Huh :/ 

Moukaroituna

Onkin tosi sääli, ettei Patea enää voi vapaana tontilla ilman valvontaa pitää. Ja kokoajan saa olla varuillaan, ettei se pääse luikahtamaan pihalle kun itse ramppaa edestakaisin, mikä on melko stressaavaa. Ovi pitää aina muistaa lukita sisältä ulos lähtiessä, koska Pate saa työnnettyä oven auki. Eräs päivä tässä viime viikolla kävikin astetta vakavampi juttu. Äiti oli käymässä ja Pate oli vapaana pihassa. Menin hakemaan kesähuoneen pakastimesta marjoja kun kuulin äitin huutavan mua hirveä hätä äänessään. Ja mä tiesin heti minne sukkasillani syöksyin! Pate oli jotenkin saanut työnnettyä vuohien aitauksen ovea niin että haka oli pettänyt ja se oli päässyt sisälle aitaukseen. Äiti oli nähnyt kuinka Pate oli yrittänyt hyökätä Kukan päälle, mutta onneksi Kukka on Patea vikkelämpi. Nyt vuohet seisoivat aitauksen isojen kivien päällä ja sain Paten helposti ulos tarhasta, mutta kyllähän se tilanne melkoisen sydämentykytyksen aiheutti. Ennenkaikkea olo surullinen ja epätoivoinen tästä meidän tilanteesta Paten suhteen...

Onhan se Pate kaikesta huolimatta rakas lemmikki, josta kuusi ja puoli vuotta sitten vastuun otti. Pitää asennoitua siihen yhdeksi elämäni opettajista. Herättää paljon voimakkaita tunteita, joten täytyy olla Suuri Sellainen ;) Erityisesti kärsivällisyys on sen kanssa koetuksella, ja sepä se, heikkouteni onkin... ;) 

Läjässä

Lusikassa

 

Parhaimmillaan nukkumassa ;)

Mitä ostaisit ruokakaupasta 2,5 kk:n jälkeen?

Tässä kuussa annoimme ensimmäistä kertaa periksi tammikuussa alkaneelle projektillemme ja olemme käyneet muutaman kerran kaupassa ruokaostoksilla. Kerran isommilla ostoksilla ja pari kertaa hakemassa jotain pientä. Itseasiassa mikään pakko ei edelleenkään olisi kauppaan ollut mennä, ja päätimmekin sitten vain ostaa mitä mieli tekee. Vähän huvitti kun jälkikäteen katsoi mitä sitten olikaan tullut ostettua, ei ehkä ihan tyypillisiä mielitekoja: 

luomukirnuvoi x 6

sulatejuusto x 2

juustoraaste

sinihomejuusto

kookosmaito x 12

halloumijuusto x 3

vuohenjuusto

kurpitsansiemen

auringonkukansiemen

hapankaali

keräkaali x 2

luomusitruunoita

sitruunatiiviste

luomubanaaneja

avokadoja

luomubataatteja

luomusipulia

luomuvalkosipulia 

Edelleen tosin pari viikkoa tuon kauppareissun jälkeen suurin osa näistä "mieliteoista" on syömättä... Vain voipaketit (kaikki kuusi :P), sinihomejuusto, yksi halloumi, hapankaali, avokadot ja sitruunat on syöty, eli vähän taisi tulla liioiteltua tarpeita ;) Lisäksi olemme käyneet ostamassa mm. muutaman paketin luomukahvia, pari jälkiuuniruislepää pakkasesta vielä löytämäni luomuhighlandmaksapateen kaveriksi, pähkinöitä yms. Pari kertaa olemme antaneet myös periksi sokerittomuudelle ja hakeneet jopa vähän irtokarkkeja ja suklaata :P Mä en ole koskaan oikeastaan ruokalaskujani seurannut, koska vaikka voin pihistellä monesta muusta, en koskaan tee sitä laadukkaasta ruuasta, mutta kyllä täytyy sanoa että hämmästyin miten paljon rahaa sinänsä vähiin ostoksiimme tässä kuussa meni, 155 euroa. Kuinkahan monta satasta sitä menisi jos kaiken ostaisi kaupasta..?

Kesäinen kuva pihasaunastamme, jonka alla maakellarimme.
Tuikitärkeitä molemmat :)

Oman maan antimiakin vielä vain kellarissa riittää! Perunoita, joita käytämme melko harvoin, on vielä hieman korin pohjalla, punajuuria on pari ämpärillistä, joista toisen tänään ahkeroin raasteeksi puolen kilon valmispussehin ja pakastin, koska alkoi osa olla vähän pehmeitä. Porkkanoita on viimeinen laatikollinen menossa, mutta ne ovat säilyneet rapsakkana, koska ovat olleet hiekkaan säilöttyinä. On meillä kyllä vaan mahtavan hyvä kellari kun keväälle asti säilöö meille ruuan hyvänä <3

Tänään meillä syötiinkiin yhtä yksinkertaista lemppariamme; porkkana-halloumipihvejä, supermaustetuilla uunissa paistetuilla perunaveneillä ja jälkkäriksi punajuurisuklaakakkua. Kakun reseptin olen tuunannut netin vastaavasta vähän omaan suuhun sopivammaksi, eli korvannut siis sokerin, vehnän ja margariinin laadukkaammilla vaihtoehdoilla:

Punajuurisuklaakakku

2 dl mantelijauhoja

2 dl hunajaa

1 dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 tl aitoa vaniljajauhetta

400 g raastettua punajuurta

250 g voita

4 kananmunaa

Voitele vuoka voilla ja sirottele se kauttaaltaan tiheän siivilän läpi kaakaojauheella. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon raastettu punajuuri. Lisää sulatettu voi. Vatkaa yksi kananmuna kerrallaan massan joukkoon. Levitä vuokaan ja paista 175 asteessa n. tunnin verran.

Katit meillä on kakkuhulluja. Jos vartioimatta jää niin palanen katoaa...

Eräs keväinen maaliskuun viikonloppu

Paju on ensimmäisiä aikaisin kukkivia kasveja ja siksi tärkeä herääville mehiläisille.

Ja olihan ne heränneet, mehiläiset <3 Melkoinen pörinä vaan kävi :)

Kaikki neljä pesää selvisivät talvesta, jee!

Mehiläistarhurin ensimmäisiä huoltotoimenpiteitä mehiläisten keväisen puhdistuslennon jälkeen on tarkistaa vieläkö sapuskaa piisaa vai tarjoillaanko lisää. Samalla on hyvä putsata pesänpohja talven aikana kuolleista mehiläisistä ja desinfioida se liekittämällä.

 Näilläkin tyypeillä kevättä rinnassa, väkisin yrittivät tunkea tarhan ovesta ulos.

"Joko päästään pellolle kuopsuttamaan, joko-joko-joko!?"

 Kukkuu! Sisällä kanalassa ei sitävastoin hinguta vielä ulos. 

Paljon mukavampi köllötellä ja lämmitellä äitykän höyhenten suojissa.

Kukka nautiskelee kevään ensimmäisistä lämmittävistä auringonsäteistä.

 Ilona ja Päkylä iloisilla kevätfiiliksillä, vuorotellen haastoivat toisiaan leikkimään.

Aitanrappu on meidän perheen all-time-favourite. 

Ihmisten lisäksi ehdoton lempipaikka myös vuohille ja bulldogeille.

Löytyy meidän perheestä joltain virtaakin! Frisbeenheitto on laji, johon Kara ei ihan äkkiä kyllästy :D

Meanwhile, muiden puuhastellessa pihalla; 

mistäs ne ahkerat hiirikissat löytyikään..? ;)

Kevättä ja babyboomia ilmassa!

Tänään oli vuoden ensimmäinen kunnon kevätpäivä! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä, harvinaista kyllä, niin minkäänlaisia kemikaalipössyjä edes taivaalla näkynyt! Kyllä pisti hymyilyttämään :) Lypsin Kukan ja tein muut aamutouhut vuohelalla. Päästin Ilonan vapaaksi pihalle ja lähdettiin yhdessä hakemaan ylhäältä talolta kerpuja herkuteltavaksi. Takaisin alaspäin tullessamme havahduin huomaamaan, että koko alapihamme oli taas kuin luistinrata! Ehdin huolestuneena vilkaista Ilonan suuntaan kun se sorkillaan liukasteli mäkeä alaspäin, ettei vain kaadu arvokas masuasukki vatsassaan... Ja samassa hurlumhei! Meikäläiseltä lähti kunnon heilahduksella jalat alta ja tömähdin koko ruhon voimalla suoraan kyljelleni niin että tanner vaan tömähti! Näin materialismin valtakaudella osasin sen nanosekunnin ilmalennon aikana hienosti priorisoida vahingot. En siis suinkaan suojannut kylkeäni/rintaani kädelläni vaan nostin käteni korkealle ilmaan suojaten näin täydellisesti kädessäni olevan kameran osumalta ja ottamalla iskun puhtaasti vastaan kyljelläni. Hyvä Jaana. Siinä sitten haukottiin hetki happea ja ryömin Ilona perässä aitan terassille puhaltamaan. Pyörrytti ja oksetti. Oli vissiin melkonen tälli. Hieno kevätpäivä sai vähän uuden suunnan kun loppupäivä on mennyt ihmetellessä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Liike kuin liike vihloo rintaa ja selkää, eikä hengitys oikein kulje. Vedellyt tässä aconitumia, arnicaa ja rhus toxia. Ovat tulleet nuo ensiapuaineet viime aikoina tutuksi, kun mm. loppusyksystä eräs ilta kanalalta lähtiessäni astuin huolimattomasti pienen kiven reunalle sillä seurauksella, että nilkasta kuului äänekäs pamahdus, ja silloinkin haukottiin happea ja ryömittiin sisälle... :D Maalla asuminen on kyllä moninkertaistanut pienet tapaturmat entiseen suhteellisen turvalliseen rivitaloasumiseen verrattuna ;)

Kohtalokas alapihamme.
Ja vain pari tuntia accidentin jälkeen jää oli sulanut vaarattomaksi mössöksi...

Tämän aamuisesta huolimatta muuten kuuluu mukavia :) Pari viikkoa sitten meille kuoriutui Hellu-kanasen haudonnan seurauksena pari tipusta <3 Olimme pelänneet munien olevan tyhjiä ja sen vuoksi laittaneet läpivalaisun jälkeen muutaman uuden munan Hellun alle. Hämmästyksekseni Hellun hautomavietti osottautui niin vahvaksi, että se jaksoi kuin jaksoikin hautoa ensimmäisten tipujen kuoriuduttua vielä reilun viikon kunnes kaikki loputkin tipit olivat ponnistaneet ulos maailmaan :) Yksi tipu ei valitettavasti jaksanut kuoriutumisen jälkeen pinnistellä hereille, mutta seitsemän pikkuista vipeltäjää Hellusen hoivissa nyt piipittää <3 Tipuista näkee konkreettisen selvästi, kuinka mahdottoman paljon tipu viikossa kasvaa, sillä vain viikon vanhemmat sisarukset ovat jo yli puolet nuorempia isompia, ja niillä alkaa näin 2,5 viikkoisina olla jo kunnon sulkapeite. Tiputhan eivät söpöinä untuvikkoina kauaa pysy, vaan niiden siivenalut on hyvin nähtävissä jo parin päivän ikäisinä. Kyllä nauratti toissapäivänä kun yksi pienemmistä tipuista haki suojaa isomman paikallaan seisovan sisarensa vatsan alta :D Chicken sandwich. Harmi ettei kameraa tietenkään silloin ollut mukana :)

Ainut ruskea tipu, se kaikista pienin <3

Kakarat ja mutsi

Möhömaha-Ilona :)

Lisää vauvauutisia meillä on toivottavasti taas jo vajaan kuukauden kuluttua kun Ilonan kilistelyn aika koittaa :) Kyllä on mitä odottaa, ensin saamme pääsiäisvauvan ja myöhemmin kesällä kunnolla maitoa! Kukasta ei valitettavasti oikein lypsyvuoheksi ole, se kun tuli meille hieman haastavista olosuhteista ja ovat Päkylän kanssa vähän kitukasvuisia molemmat. Parhaimmillaankin kesällä saimme Kukalta vain n. 7 dl maitoa, kun vuohen tuotoksessa tulisi kuitenkin puhua pikemminkin litroista, eikä desilitroista. Väkirehusta ja herkuista huolimatta Kukan maidontuotanto alkoi syksyä kohden uhkaavasti hiipua, kunnes päivätuotos oli enää 2,5 dl. Sinnikkäästi kuitenkin lypsimme Kukkaa, ja saimmekin sentäs kaffemaidot ja juuri ja juuri maitokefiirini pidettyä hengissä tuollakin määrällä. Olin kuitenkin varma, että maidontulo loppuu kokonaan jouluun mennessä. Emme halunneet Kukkaa kuitenkaan astuttaa, koska sen on nyt vain parempi saada olla ja vahvistua. Päkylän rääpälettä tuskin astutamme koskaan, joten aloimme tosissamme miettiä vielä yhden vuohen ottamista porukkaan. Haaveemme on kuitenkin olla maidon suhteen omavaraisia, eli saada maito riittämään niin kahviin, kefiirille, ruuanlaittoon kuin viilinmuodossa kanoille, koirille ja kissoillekin.

Niin meille sitten tuli Ilona <3 Ja Ilona on kyllä niin ihana! Kasvattaja kuvaili Ilonaa "koiramaisen seuralliseksi ihmisten perään olevaksi koheltajaksi", ja sellainen se kyllä on! Seuraa mua joka paikkaan, aivan kintereillä, ja hirveä huuto jos menen pois näkyvistä vaikka vain nopeasti sisällä käymään :) Ilona onkin saanut multa lempinimen Ilona-Itkupilli, kaikella rakkaudella <3 Ilona on todella rauhallinen noihin kahteen sähköjänikseen verrattuna, mutta voihan toki olla, että hormonitkin sitä nyt rauhottaa kun on se kilinen massussa. 

Kutun tiineysaika on keskimäärin 150 vrk, siis aikalailla 5 kk. Olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua Ilonan tulevaan synnytykseen tietoa hakemalla. Yleensä vuohi ei synnytyksessä apua tarvitse, mutta toki sellaiseenkin tilanteeseen pitää etukäteen varautua. Todennäköisesti siis juoksen talolle herättämään paniikissa Petrin ;) Ei sentäs, kaikki menee hyvin, olen varma siitä <3 Vuohen sikiönkehityksessä mielenkiintoista on, että jo 100 vrk:en kohdalla sikiö on täysin kehittynyt ja viimeisen kolmanneksen se vain kasvaa kokoa :) Ja on se viime aikoina kovasti kyllä kasvanutkin! Hassua ajatella, että Ilonan massussa on jo täydellinen pieni kilinen pääsiäistä odottelemassa <3

P.S. Ei muuten loppunut Kukan maito jouluun mennessä, vaan helmikuussa huomasin maidontulon jopa hieman lisääntyneen ja nyt ollaan jo peräti 4 desilitrassa :D Safkan laatu ja määrä pysynyt samana, joten en tiedä onko se Ilonan tulo (hormonit) vai vaan tämä lähestyvä kevät, mikä Kukan maidontuotantoakin on taas hieman kiihdyttänyt..?

P.P.S. Seuraavan päivän EDIT: Ystäväpiirin lempeästä painostuksesta keuhkot käyty päivystyksessä kuvauttamassa ;) Yksi murtunut kylkiluu, jonka hermotus säteilee laajemmalle alueelle rintaan ja selkään, mutta hiphei, keuhkot ehjät! Lääkäri määräsi odotetusti lepoa ja raskaiden töiden ulkoistamista muille (onnistuu ;)). Itse määrään itselleni luutumista tukemaan mineraalirikasta luuliemeä, kananmunankuoria & kefiiriä (bioaktiivinen kalsium) + magnesium, D3 ja K2, jotta kalsium myös imeytyy. Prosessin tueksi myös MSM, pii ja C-vitamiini. 

Yletöntä herkuttelua :P

Niin se hujahti helmikuukin ruokakaupassa käymättä, joten vuoden alusta alkanut projekti kantaa hienosti eteenpäin. Ei voi kuin ihmetellä paljonko meillä tuota ruokaa varastossa oikeen onkaan! Pakastimen kätköistä löytyi vielä unohdettuja aarteitakin, kuten pari litraa ternimaitoa :P Toisesta litran satsista tein uunijuustoa, jonka oheen sulatin 400 gr mustikoita ja 600 gr mansikoita, ja koko satsi huitaistiin kahteen pekkaan yhdeltä istumalta! :D Lievä ähkyhän siitä seurasi, mutta minkäs teet kun ollaan tällaisia herkuttelijoita ;) Tänä iltana olisi tarkoitus tehdä toisesta litrasta pannukakku, jonka kanssa nautitaan omatekoista vanilja- ja mansikkajäätelöä, ja tietenkin runsaasti marjoja pakkasesta :)

Viime aikoina on tullut kyllä tehtyä kaikenlaisia herkkuja oikein olan takaa, mutta huonoa omatuntoa näistä herkuista ei kuitenkaan tarvitse potea, sillä raaka-aineet ovat terveellistä, ehtaa ruokaa :) Olen erittäin laiska kokkaamaan mitään kovin monimutkaista tai erikoisista aineksista, mutta nopeita, yksinkertaisia herkkuja teen usein ja oikein mielelläni :)

Muutama päivä sitten löysin ternimaidon lisäksi ruokakaapista sellaisenkin unohdetun "yllärin" kuin kilon pussin cashew-pähkinöitä, joita ostan lähinnä raakakakkujen tekoa varten.  Totesin, että viime raakakakkuilusta taitaa olla hurahtanut jo vuoden päivät, mistä sainkin jonkun ihme kimmokkeen väsätä kahden päivän aikana jopa neljä eri raakakakkua :D Tein toffee-, sitruuna-, kaneliomena- ja appelsiinisuklaakakun. Toffee oli ainoa todellinen pettymys, vaikka tein sen netistä suoraan ottamani ohjeen mukaan. Muut teinkin enemmän tai vähemmän omasta päästäni ja ne onnistuivatkin yllättäen melko mukavasti :) Ohjeet tosin ovat vähän sinnepäin, koska tapanani ei ole hirveästi aineksia mittailla ;) Estetiikkaan en myöskään juuri panosta :D

Raikas sitruunakakku

Pohja

1 dl mantelijauhoa (tai mitä tahansa rouhittuja pähkinöitä)

2,5 dl taateleita

0,5 dl vesihauteessa sulatettua kookosöljyä

-> Blendaa sekaisin tehosekottimella/sauvasekottimella ja levitä ohueksi kerrokseksi vuokaan

Täyte

n. 5 dl liotettuja cashewpähkinöitä

1 dl sulatettua kookosöljyä

2 rkl hunajaa

2 luomusitruunan mehu/0,5 dl sitruunatiivistettä

-> Blendaa sileäksi, tarkista maku, levitä pohjan päälle ja kiikuta pakkaseen hetkeksi jähmettymään ennen päällisen levittämistä

Päällinen

0,5 - 1 dl puolukoita

hunajaa taittamaan kirpeyttä

n. 1 rkl sulatettua kookosöljyä

-> Blendaa ja levitä hieman jähmettyneen kakun päälle -> siirrä pakkaseen

Omena-kanelikakku

Pohja samaan tyyliin kuin sitruunakakussa, mutta korvaa osa manteli-/pähkinäjauhosta raakasuklaajauheella ja lisää 0,5 tl ceyloninkanelia sekä 0,5 tl kardemummaa.

Täyte

n. 5 dl liotettuja cashewpähkinöitä

Puoli kiloa omenaa paloina/viipaleina (itse käytin pakastettuja omenia, joiden annoin sulaa lähes kokonaan ennen blendausta)

0,5 dl sitruunamehua estämään omenan tummuminen ja tuomaan raikkautta
(sekoita huolella omenan palojen/viipaleiden joukkoon)

n. 1 dl kookosöljyä

n. 2 rkl hunajaa

n. 1 tl ceyloninkanelia tai oman maun mukaan

n. 0,5 tl aitoa vaniljajauhetta

-> Kaikki taas huolella sekaisin, tasaiseksi, vuokaan ja pakkaseen :) Päällä toimii tässäkin hyvin sama raikas puolukkapäällinen kuin sitruunakakussa, mutta loppusilauksena ripauta vielä vähän kanelia puolukkakuorrutuksen päälle.

Aamiaistarjoilu tältä aamulta. Vielä jäisinä kuvassa.

Appelsiini-suklaatryffelikakku

Pohja

1 dl mantelijauhoja/pähkinärouhetta

0,5 - 1 dl raakasuklaajauhetta

2,5 dl taateleita

0,5 dl kookosöljyä

n. 6 tippaa appelsiiniöljyä (tarkista riittääkö vähempi/enempi)

-> Blenderillä sekasin ja vuokaan

Täyte

n. 5 dl liotettuja cashewpähkinöitä

1 dl sulatettua kaakaovoita

1 dl sulatettua kookosöljyä

2 banaania tai 2 avocadoa

n. 6 tippaa appelsiiniöljyä (tarkista taas riittääkö omaan makuun vähempi!). 

Appelsiini antaa kakulle tryffelimäisen maun.

n. 2 rkl hunajaa

-> Ja eiku mössöksi ja samaa rataa ku muutkin kaakut!

Päälle esim. kaakaonibsejä ja mulberryn marjoja :)

Isosisko tyttöineen käymässä, totesivat herkuksi :)

Raakakakkujen lisäksi olen viime aikoina innostunut aivan tolkuttomasti omatekoisesta jäätelöstä! Nythän on kovasti trendikästä nk. bulletproof-jäätelö, josta itse olen varioinut vähän kevyemmän ja yksinkertaisemman version. Jäätelön perusta on aina sama:

Maailman helpoin ja terveellisin jäätelö

8 kananmunaa tai 4 kananmunaa ja 4 keltuaista

50 gr sulatettua & jäähtynyttä (suolatonta) voita/gheetä

50 - 100 gr sulatettua & jäähtynyttä kookosöljyä

50 gr MCT-öljyä (voit korvata kookosöljyllä)

Hunajaa makeutukseen omaan suuhun sopiva määrä

Ylläoleva setti on aika iso annos. Pakasterasiallisen jäätelöä saa jo neljällä-viidellä munalla (en erota keltuaisia, muna on täydellinen combo sellaisenaan). Blendaa perusainekset keskenään ja lisää sellaiset mausteet kuin haluat. Erinomaisiksi todettuja ovat mm. seuraavat:

- 300 - 400 gr mansikoita (mustikoita, vadelmia)

- 300 - 400 gr omenia & kanelia

- 1 dl raakasuklaajauhetta (sekaan kaakaonibsejä)

- pari banaania & raakasuklaajauhetta

- toffeejäätelöä combolla mesquite-toco-lucuma tai toffeenmakuista herajauhetta 

(stevialla maustettu NowFoods iHerbistä)

- runsaasti aitoa vaniljaa (tai vaniljanmakuista herajauhetta)

- cafeceps-kahvijauhetta (itse en ole kokeillut, mutta loraus vahvaa keitettyä kahvia toimii varmasti myös,
sillä pieni määrä nestettä ei haittaa)

- luomusitruunaa/tiivistettä

Maku kuin maku, parasta tarjoiltuna mansikoiden kera :)

Mauissa vain mielikuvitus lienee rajana :) Tulos uskomattoman lähellä oikeaa jäätelöä ja valmistus helepompaa kuin heinänteko! Ja aivan mielettömän H-Y-V-Ä-Ä !! :P

P.S. Helppo pehmis: Blendaa jäädytetty banaani, lisää raakakaakaojauhetta ja loraus (vuohen)maitoa, on muuten nami nami tämäkin!

Helmikuun höpinöitä -ja tipusia!!

Heräsin eilen aamulla kauhea kupla otsassa, heitin aamutakin nopeasti päälleni ja suuntasin vauhdikkaasti kohti ulko-ovea huussi mielessäni. Tönäisin ovea, mutta se ei liikahtanutkaan... Epäilykset kylmäsivät selkäpiitäni, mutta tönäisin vielä toisen kerran varmistaakseni. Kiinni pysyi ja tiukasti. Rakas mieheni oli sitten aamulla ilmeisesti päättänyt, että nainen pysyy tänään kotona ja lukinnut minut sisälle töihin lähtiessään! Ensimmäinen ajatus oli, että nyt joku astia, jotta pääsen helpottamaan oloani, mutta päätin kuitenkin ensin testata kuinka hyvin keittiön vanhat ikkunat ovat turvonneet talven aikana kiinni. Totesin, että hyvin. Silloin kun hätä on suuri, sitä uskaltaa kuitenkin vähän ronskimminkin rempoa muuten niin vaalimiani vanhoja ikkunanpokia auki. Ja huh, aukesihan vihdoin! Tosin heti totesin, että takaisin kiinni en taida enää saadakaan, sen verran turvonnut ulkopoka oli. Ei muuta kuin kampeamaan itseään kapeasta ikkunasta ulos ja aamutakin helmat vaan hulmahtaen hyppy hankeen! Puskapissa oli siihen hetkeen parasta. Ah! Ihmeen kaupalla sain voimalla ikkunat vielä kiinnikin. Kiitosviestin muistin kyllä laittaa rakkaalle töihin. Tuli kotiin vasta iltakuudelta, muka työrästejä.. ;)

Aamuinen pakoreittini.

Hieman erilaisesta aamusta huolimatta (tai siitä johtuen) jatkui päivä hymyssä suin. Tulipahan tuokin koettua ;) Vuohien ja kanojen ruokinnan, Kukan lypsyn, vedenkannon ja kanalan siivouksen jälkeen heitin sukset jalkaan ja pinkaisin ladulle. On kyllä ihan mahtavaa, että pääsemme suoraan pihasta pienen pätkän pellon laitaa hiihdettyämme suoraan luistelubaanaladulla. Niin ihmeen vähäluminen on vaan taas tämä talvi, että laduilla oli muutamassa paikoin jopa vähän hiekkaa näkyvissä. Ihan kelpo oli hiihtää kuitenkin kun vain oli tarkkana, ettei sukseaan hiekkaan tökännyt. Siinä kohtaa meinaan loppuu vauhti kuin seinään. Lenkin jälkeen päästin Päkylän ja Ilonan vapaaksi pihaan ja tassuttelin itse saunalle pesulle. Viileähkö suihku oli, kun en ollut viitsinyt pistää pataa lähtiessäni lämpeämään, eilen illalla kun oltiin saunottu ja vesi lämmitetty. Kunnon kerrospukeutuminen sisällä niin olo taas oikein mainio :)

Päkylä edellä.

Meillä mennään saunalle paljain varpain kesät-talvet :)

Ilona aina tiukasti mun perässä :)

Tänään herättiin pää täynnä asioita mitä pitää muistaa tehdä ennen huomista, jolloin lähdemme viikoksi Kuusamoon hiihtämään. Luottomaatalouslomittajamme, äitini, joka on aina valmis auttamaan meitä pulassa, tulee tänne siksi aikaa eläintarhaamme hoitamaan. Bulldogit tosin lähtivät kaupunkilomalle jo eilen, mutta eiköhän äidillä ole yhdessä koirassa, kahdessa kissassa, kolmessa vuohessa ja parvessa kanojakin jo ihan tarpeeksi hoidettavaa ja huolehdittavaa :)

Menimme kanalaan tarkoituksenamme tilkitä hautovan Hellun eristetty paikka huolellisesti kaikista rakosista, sillä parin ensimmäisen tipusen laskettu aika oli tänään. Hellun alla oli alunperin kuusi teharimunaa, mutta läpivalaistuamme ne viikon kuluttua, vaikutti neljä niistä tyhjiltä ja kahdenkin suhteen oli epävarmaa, onko niissä mitään eloa. Ei voi tosin Niiloa syyttää, alkaa olemaan jo melkoinen parvi tuo 17 kanaa yhdelle kukolle huolehdittavaksi! Hellun hautomavietti vaikuttaa todella vahvalta. Totesimmekin, että tuskin saisimme sen hautomista lopettamaan, joten teimme sellaisen ratkaisun, että eristimme Niilon tyttäret Tupun, Hupun ja Sylvin erilliseen pikkukanalaamme ja seuraavana päivänä keräsimme maatiaisten munat isosta kanalasta Hellun alle niiden kahden epävarman seuraksi. Näin varmistimme, että uudet haudottavat munat eivät olleet Niilon tyttärien vaan alkuperäisten maattareidemme.

Ehdin touhuta siellä Hellun privayksiön parissa jo jonkun tovin, kun yht'äkkiä sydän hyppäsi hupsankeikkaa; kuulinko minä oikeasti piipitystä..!? Piippaako päässäni vai Hellun alla? Kyllä vain, alkuperäiset kaksi munaa olivat kuin olivatkin olleet hedelmöitettyjä ja olivat nyt kuoriutuneet!! Hellun alta kurkisteli kaksi pientä vaaleaa söpöläistä <3 Saa nähdä riittääkö Hellun into hautoa vielä viikkoa myöhemmin lisätyt munat loppuun, vai luovuttaako se ja keskittyy huolehtimaan jo syntyneistä tipusistaan? Pääasia kuitenkin, että saatiin onnellinen loppu Hellun kovalle vauvakuumeelle :)