Ei voi olla kovin kiero, jos kotia asuttaa muutama liero ;)

Viime syksynä kerroin kuinka meille muutti jauhomatokommuuni kanojen karkkipäivän herkuksi. Jauhomatojen lisääntyminen on vain ollut kovin hidasta, ja koska kanoja alkaa olemaan jo sellainen pataljoona, sain seuraavan idean... Sisämatokomposti! Hiphei! Siitä riittäisi kanoille takuulla paremmin syötävää ja samalla saisin kätevästi kompostoitua biojätteemme. Hyvältä ainakin kuulostaa. Itseasiassa olin asiaa tuumaillut jo syksyllä ennen jauhomatojen saapumista, mutta jotenkin se vain jäi. Arvelutti tunkiolierojan kaivelu kompostista, sillä kompostin aloittamiseen ei ihan muutama kymmenen lieroa riitä. Lisäksi pelkäsin, että keräilisin vahingossa mukana kastematoja, jotka eivät sisäolosuhteissa kykene selviytymään vaan kuolevat. Talven aikana tutkiskelin asiaa lisää ja sain selville, että on olemassa oikein firmakin, joka myy lieroja; Kiteen Mato ja Multa Oy, ei jää toimiala epäselväksi! :D Netistä löytää hyvin vinkkejä kuinka päästä alkuun kompostin kanssa, ja divareista ja kirjastoista on myös saatavilla matokompostin saloihin ohjaava Eija Kosken Matokomposti -kirja, joka vitsikkäine kuvituksineen on viihdyttävääkin luettavaa.

Lieroja oli tilattavissa sadan kappaleen erissä. Tilasin samantein kaksi aloitussettiä, jotta pääsen nopeammin alkuun ja ehdin talveksi kasvatella kanoille oikein ison kasan kunnon vonkaleita. Lierot tulivatkin parissa päivässä ja Karan kanssa reippailimme ne reppuselässä matkahuollosta hakemaan :) Kiteen Mato ja Multa myy myös valmiita sisäkompostoreita, mutta itse en sellaista hennonut ostaa, vaan tein yksinkertaisen kompostin ämpäristä, jonka pohja oli haljennut. Yleensä heitän kaiken rikkinäisen tavaran samantein menemään, mutta jostain syystä muistan talvella miettineeni, että tuo ämpäri odottaa vielä tehtäväänsä... Matokomposti kerää helposti nestettä, joten laitoin ämpärin litteiden kivien päälle pieneen saaviin, jotta ylimääräinen neste pääsee valumaan pohjan halkeaman kautta pois. Ämpärikompostori saa tosin olla vain väliaikainen ratkaisu, se lopullinen sisäkompostori on vielä ajatusasteella. Ehkä rakennamme sellaisen itse, mutta ämpärillä pääsemme mukavasti alkuun :) Ei muuta kuin kanalasta vähän olkea ja pehkua sekaan kerroksittain mullan ja aloitussetin kanssa, ja lierot uuteen kotiinsa! Tervetuliaisherkkuna tarjoilin mehevän siivun edellispäivänä tekemääni punajuurisuklaakakkua, toivottavasti matosia maittoi! ;) Kompostin paikaksi valikoitui toistaiseksi eteisen pakastimen päällinen. Talvella eteisemme on kompostille liian kylmä, eli talveksi sille pitää keksiä joku nurkkapaikka keittiöstä, ehkä leivinuunin päältä..? Ei mikään kaunis ilmestys, mutta tällä aloitetaan ja katsotaan mihin ja miten homma etenee :)

 

Kanojen kanssa on ollut ihmetystä kun ensin maatiaiset pistivät munahanat kiinni ilman mitään näkyvää syytä, ja sen jälkeen teharit... Maatiaisten ollessa kyseessä en asiaa oikeastaan edes ihmetellyt, meidän ilmajokelaiset typyt kun eivät sitä munimista ole miksikään elämäntehtäväkseen koskaan ottaneetkaan, ja muninta korjaantuikin parin viikon hiljaisemman jakson jälkeen taas itsestään normaaliksi. Enemmän hämmennyinkin kun tämän jälkeen lähes joka päivä munan pyöräyttävien tehareiden munia löytyikin äkkiä pesistä vain pari kappaletta päivässä, vaikka kanoja on se kahdeksan kappaletta. Syyn en uskonut olevan ruokinnassa, sillä saavat monipuolista ruokaa vitamiini- ja kivennäislisineen, sekä runsaasti valkuaista. Loisiakaan kanoista ei löytynyt, eikä munajemmoja tarhasta. Kun kolmantena päivänä menin taas tarkistamaan pesät ja tehareiden osalta saldona oli taas se kaksi munaa niin olin jo aivan äimänä. Päätin syynätä kanalan vähän tarkemmin... Olin toki tarkistanut jo aiemmin pesien välit ja muut sellaiset piilot, mihin joskus joku kana oli saattanut munan käydä pyöräyttämässä, mutta pienessä kanalassamme kyykkiessämme jää eräs orsien ja lantalaatikoiden alla oleva kulma ns. sokeaan kulmaan, lantalaatikon jalkojen peittäessä sopivasti nurkkauksen. Ja kappas mitä sieltä nurkkauksesta löytyikään, 18 egun jemma! :D Hekotellen menin hakemaan kameraa ja Petriä sisältä. Kuinka tuollainen määrä munia voi pysyä piilossa piskuisessa kanalassamme!? :D Kanat saivat ekstrakiitosta ahkeruudesta ja pienen anteeksipyynnön kun niitä jo mielessäni olin laiskuudesta moittinut ;) Ollaan taas hyvin munissa! 

Jemma niminen paikka :)

,