Jännän äärellä, onnistumisia ja pientä murhetta...

Voi hitsinpimpulat! Maaliskuun lopussa jo mennään ja Ilonan laskettu aika lähenee... Pitkäperjantai on virallinen The Päivä, mutta niin kovin on Pikku Möö ollut viime päivät herkkänä, että ramppaan vuohelassa parin tunnin välein katsomassa, että kaikki on varmasti hyvin. Sekä paikallisen, että päivystävän eläinlääkärin numerot pöydällä, ja mulla perhosia vatsassa. Ilonan massu on jo melkoinen ja se pötkötteleekin mielellään päivisin. Ja on hurjan läheisyyden- ja hellyydenkipeä <3 Poskesta pitää silitellä ja kaulasta rapsutella. Kauratkaan eivät oikein enää toista maita... On se rankkaa <3

Babyboom saanut kanalassakin jatkoa. Nyt pesään lässähti sitten vuorostaan Parta-Mallunakin tunnettu juuri tipuset hautoneen Hellun sisar... Ja kohta me hukutaan vaaveihin! :) Eristettiin Mallulle orsien ja lantalaatikoiden alle oma rauhaisa soppi ja työnnettiin yhdeksän munaa alle. Eilen päästiin ne läpivalaisemaan. Seitsemän oli lähtenyt kehittymään, eli samankokoinen pesue tulossa kuin Hellullakin :) Tipien pitäisi kuoriutua parin viikon kuluttua viikonloppuna. Hellun tipuset ovat siinä kohtaa sopivasti sen ikäisiä, että ne uskaltaa jo muun parven sekaan päästää. Saadaan kanalan "tipulaosasto" sitten Mallun pesueen käyttöön, ettei sen tarvitse lapsosiaan lantalaatikon alla kasvattaa :)

Kelien puolesta on ollut vähän takapakkia keväässä, mutta piha ehti aurinkoisina, lämpöisinä päivinä onneksi sulaa. Jotenkin niin tyypillisen jaanamaista, että mursin kolme viikkoa sitten kylkiluuni pihassa ihan viimeisinä mahdollisina päivinä kun vielä oli liukasta... Lekuri oli sitä mieltä, että viisikin viikkoa voi parantumisessa mennä. Itse ajattelin lähinnä viittä päivää, mutta kyllä siinä kymmenen meni. Ensimmäinen viikko oli todella kivuliasta, en pystynyt yöllä vaihtamaan asentoa tai päässyt aamulla sängystä omin keinoin ylös. 

Kultapossukerho. Etsi kuvasta rantautunut valas.

Itse murtunut kylkiluu ei ollut ongelma, vaan jokin rinnan alueen rustovamma (?), jota lääkäri ei kuvista pystynyt näkemään, mutta sanoi siellä mahdollisesti sellaisen olevan. Join joka päivä pari-kolme desiä itsekeittämääni luuliemeä, sekoitin marja-vihersmoothien sekaan kananmunan kuorineen, otin lisäravinteena magnesiumia, d- ja k2-vitamiineja, MSM:ää, piitä ja isoja annoksia c-vitamiinia. Lisäksi käytössä olivat homeopaattiset arnica, rhus tox, symphytum ("luuliima"), sekä bryonia alba hengitysvaikeuksiin.

Kukankin silmätulehdus hoidettiin onnistuneesti vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä. Kukka oli satuttanut johonkin silmänsä, eikä saanut sitä kunnolla auki. Mietin hetken mitä kotoa löytyy ensiapuun ja ensimmäisenä tuli mieleen hopeavesi (toisena vasta kanamunan valkuainen). Laitoin siis hopeavettä aamulla Kukan silmään ja illalla Petrin kanssa uudelleen. Seuraavana päivänä silmä olikin taas ihan normaali :)

Pientä murhetta eläinrintamalla sitävastoin aiheuttaa meidän bulldoggi Pate... Pate on pennusta asti ollut haastava tapaus. Iloinen kaveri, mutta sellainen äärimmäisen itsekeskeinen minä-minä-minä -tyyppi. Kun asiat eivät mene Paten mielen mukaan niin jo on kamala rähinä päällä. Se voi tuijottaa ja haukkua räkyttää tuntikaupalla väsymättä jos jotain haluaa. Tai käydä vaikka nartun päälle. Ihmisillekin ärisee. Ihmisenä se olisikin ilmiselvä narsisti. Koirana vaan h...vetin raskas. Patella meni vuosi tottua kissoihin niin, ettei se enää yrittänyt joka kerta ne nähdessään tappaa, mutta nyt tilanne on oikeastaan vielä pahempi, koska nyt Pate yleensä antaa kissojen mennä rauhassa nenänsä edestä, kun taas joskus täysin arvaamattomasti sen päässä yksinkertaisesti napsahtaa ja se saa jonkun käsittämätön demonikohtauksen ja yrittää taas käydä kissan päälle ihan tappomielellä... Onneksi sen on lyhyellä kuonollaan vaikea saada otetta, eikä koskaan ole mitään käynyt. 

Don Pate

Vielä suurempaa murhetta Pate aiheuttaa meille vuohien suhteen. Patella on tapana hipsiä hiljaa vuohiaidan luo ja alkaa härkkiä Kukkaa. Kukka on ihan messissä ja siellä ne kuin yhteisestä sopimuksesta mittelevät hipihiljaa, ettei äiti vaan kuule ja tule keskeyttämään. Kukka puskee aitaan ja Pate hyökkii sarviin. Muutaman kerran ollut naama veressä ja pallo moukaroituna, mutta aina vaan uudestaan yrittää aidalle. Onneksi ollut jästipäällä varjelus matkassa, eikä sarvet ole silmäkuoppiin tai suun sisälle osuneet, vaikka Kukka on jo oppinut ensin miekan tavoin sarvillaan survaisemaan suoraan eteenpäin ja koukkaisemaan sitten salamannopeasti ylös... Huh :/ 

Moukaroituna

Onkin tosi sääli, ettei Patea enää voi vapaana tontilla ilman valvontaa pitää. Ja kokoajan saa olla varuillaan, ettei se pääse luikahtamaan pihalle kun itse ramppaa edestakaisin, mikä on melko stressaavaa. Ovi pitää aina muistaa lukita sisältä ulos lähtiessä, koska Pate saa työnnettyä oven auki. Eräs päivä tässä viime viikolla kävikin astetta vakavampi juttu. Äiti oli käymässä ja Pate oli vapaana pihassa. Menin hakemaan kesähuoneen pakastimesta marjoja kun kuulin äitin huutavan mua hirveä hätä äänessään. Ja mä tiesin heti minne sukkasillani syöksyin! Pate oli jotenkin saanut työnnettyä vuohien aitauksen ovea niin että haka oli pettänyt ja se oli päässyt sisälle aitaukseen. Äiti oli nähnyt kuinka Pate oli yrittänyt hyökätä Kukan päälle, mutta onneksi Kukka on Patea vikkelämpi. Nyt vuohet seisoivat aitauksen isojen kivien päällä ja sain Paten helposti ulos tarhasta, mutta kyllähän se tilanne melkoisen sydämentykytyksen aiheutti. Ennenkaikkea olo surullinen ja epätoivoinen tästä meidän tilanteesta Paten suhteen...

Onhan se Pate kaikesta huolimatta rakas lemmikki, josta kuusi ja puoli vuotta sitten vastuun otti. Pitää asennoitua siihen yhdeksi elämäni opettajista. Herättää paljon voimakkaita tunteita, joten täytyy olla Suuri Sellainen ;) Erityisesti kärsivällisyys on sen kanssa koetuksella, ja sepä se, heikkouteni onkin... ;) 

Läjässä

Lusikassa

 

Parhaimmillaan nukkumassa ;)