Ilona tuli taloon!

Meille muutti toissapäivänä uusi nuorvuohi, Ilona. Ilona haettiin Satakunnasta. Kovasti tyttöä jännitti matkalla ja aina kun käännyin sille juttelemaan, se katsoi suoraan silmiin ja vastasi hyvin surkealla äänellä, määäääää!! Ei voinut raasu ymmärtää mihin häntä oikein viedään ja mitä tapahtuu... Kotiin päästyämme otin Ilonan hihnassa ulos. Raasulla jalat tärisivät kun niin kamalasti pelotti. Olin tehnyt meidän reilun parin neliön lypsypaikasta Ilonalle karsinan, jonka väliseinän lautojen välistä se pääsi ottamaan nenutuntumaa Kukkaan ja Päkylään. 

Myöhemmin illalla kokeilimme koko porukkaa yhdessä tarhaan, mutta Kukka käyttäytyi vähän turhan hyökkäävästi uutta tulokasta kohtaan. Ilona selvästi alistui, väisti ja pakeni, mutta silti Kukka ajoi sitä takaa ja yritti puskea. Vuohet luonnollisesti selvittelevät arvojärjestyksensä uuden ilmaantuessa laumaan, eikä tilanne muuten varmaan olisikaan ollut tavanomaista huolestuttavampi, mutta kun Ilonalla on massussaan pieni asukki (ja iiikk, meille tulee huhtikuussa kilivauva!!), joten luonnollisesti halusimme olla tavallista varovaisempia. Peruutettiin siis ja Ilona takaisin pikkukarsinaan. Kukka kovisteli lautojenkin takaa ja pamautteli muutaman kerran karsinan seiniin, mutta lopetti kun menin väliin seisomaan. 

Heti kun lähdin vuohelasta aloitti Ilona sydäntä raastavan huudon ja itkun. Se kuitenkin rauhottui aina kun palasin sen karsinaan istumaan, rapsuttelemaan ja jutustelemaan. Heinäkin maistui kun istuin sen seurana. Ilona on ihanan hyvin käsitelty ja ihmisiin luottavainen, joten selvästi se nytkin haki minusta turvaa. Ja enhän minä voinut sitä jättää yksin uudessa paikassa pelkämään kun se selkeästi minuun tukeutui. Menin sisälle keittämään pakuria termariin ja pukeutumaan lämpimästi. Sitten otin kirjan, tyynyn ja makuupussin kainaloon ja painuin takaisin vuohelaan. Onneksi ulkona oli vain pari astetta pakkasta, ja vuohela plussan puolella. Asettauduin sinne mukavasti olkipedille pötkölleen kirjaa lukemaan. Kauaa en malttanut kuitenkaan kirjaan keskittyä kun tiedostin vuohelaan laskeutuneen ihanan rauhan. Vuohet olivat asettautuneet kukin taholleen maahan märehtimään. Oli muuten aivan hiljaista, hiljaisuuden rikkoin vain märehtimisen tasainen ja rauhoittava rouske. Ihana, lähes meditatiivinen tunnelma <3 Huomasin, että Kukkakin, joka tavallisesti aina makasi ylhäällä karsinansa päällä olikin nyt asettunut makuulle välilaudoituksen toiselle puolelle viereeni. Työnsin käteni lautojen välistä ja aloin hellästi sitä rapsutella. Eikä mennyt aikaakaan kun sen silmät alkoivat painua hitaasti kiinni ja korvat lurpsahdella hassusti. Kyllä siinä sydän melkoisesti väpätti entistä "villivuoheaan" uneen rapsutellessa <3 Ilonakin oli niin rauhallinen ja käpertyi jalkojani vasten nukkumaan.

Kukka <3

Ilona <3

Siinä meni 14 tuntia vuohelassa heittämällä :D Vähän taisin nukkuakin. Makuupussin vetoketjun olisin tosin suonut olevan ehjä, mutta kyllä sillä melkein tarkeni ;) Ihana rauha rikkoontui aamuyhdeksältä kun jätin vuohelan mennäkseni keittämään itselleni aamukahvit. Ilona hätääntyi samantein, nousi ovea vasten ja aloitti surkean itkunsa; MÄÄÄÄÄ!!! Jos ette tiedä, niin vuohesta lähtee muuten sitten melkosesti ääntä sen niin halutessaan! Aamupäivän puuhastelin ulkona kaikenlaista, ruokin vuohien lisäksi muun eläintarhan ja siivosin kanalan. Välillä aina kävin Ilonaa rauhoittelemassa. 

Päivällä päätin kokeilla kuinka nuorvuohet Ilona ja Päkylä tulisivat keskenään toimeen. Kukan laitoin siksi aikaa vuohelan eteen nahkaremmillä kiinni. Vuohea ei saisi sitoa kiinni kuin hoitotoimenpiteen ajaksi, mutta jospa tämä ei niin suuri synti ollut. Kukka ainakin viihtyi kun pääsi leikkimään ruuallaan, eli kiipeilemään heinäpaalien päällä :) Päkylä oli Ilonan suhteen utelias, mutta selvästi vähän epävarma kun Kukka ei ollut sen tukena. Ilona taas haki minusta turvaa pysyttelemällä kokoajan ihan vierelläni tai takanani. Muutaman kerran Ilonaa paljon pienempi Päkylä isotteli nousemalla takajaloilleen ja nakkelemalla niskojaan, mutta välillä haisteltiin ihan nätistikin. Sen mitä Ilona uskalsi. Kaikenkaikkiaan meni ihan positiivisesti, mutta auta armias kun minä tunnin tarhassa seisoskelun jälkeen siirryin aidan toiselle puolelle niin jo alkoi taas hätääntynyt huuto! Ja millä volyymilla! Kuuluu ja pitkälle! Olen kiitollinen, etteivät mökkinaapurit ole mökillään käymässä... ;)

Ihmeteltävää riittää...

Tänään jatkettiin harjoituksia. Samaa rataa meni, Päkylä vähän kovistelee ja Ilona huutaa mun perään. Heinä ja kesällä ahkeroimani kerput onneksi maistuvat, ja ollaankin niillä kovasti herkuteltu. Onneksi raivasin viime kesänä tontin ja ojan vierustat, ja sain kerättyä vintin täyteen kerpuja, vaikka silloin en vielä tiennytkään, että talvella olisi yksi suu lisää herkuttelemassa :) 

Vanhan talon hengittävä vintti on aika jees kerpujenkin kuivattamiseen :)

Värinsä puolesta samikset Ilona ja Päkylä :)

Kukkaa en vielä ajattelekaan laittavani samaan tarhaan, joten se sai taas ihmetellä muutaman tunnin vuohelan edessä. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä pitämään vuohet erilläänkin Ilonan kilistelyyn asti. Kotona ollessani vuohet voivat vuorotella vapaana pihassa, ja onhan meillä toki isompi kesätarhakin käytettävissä. Katsotaan kuinka homma etenee :)

P.S. Miksi meille tuli vielä yksi vuohi? To be continued... ;)