Hautomakoneen hankintaa

Me ollaan mietitty hautomakoneen ostoa. Meidän 17 kanan parvesta kun yksikään typy ei ole osoittanut niin minkäänlaista hautomaviettiä. Meillä oli kaunis maatiaiskana Aino,  joka ehti meille kahdet tiput hautoa, mutta Aino valitettavasti kuoli kesällä kolme parin päivän ikäistä tipua allaan. Eläinlääkäri epäili munanjohtimien tulehdusta. Tiput selvisivät siitä vierihoidolla villapaitani sisällä, mutta muutaman viikon kuluttua kohtasimme toisen tragedian kun oma lintukoiramme työnsi päänsä tipujen häkin läpi... Otti sinänsä kauniisti yhden tipun suuhunsa, mutta tätähän ei heiveröinen tipu tietenkään kestänyt. Toista se oli ilmeisesti ensin suullaan häkistä hamunnut, ja pieni kukonpoika oli henkihieverissään niin että jouduin sen itse hätälopettamaan Petrin ollessa reissun päällä. Hirveä tilanne, ei sitä mielellään muistele.

Ainon lisäksi kukaan muu seitsemästä maatiaisestamme ei ole koskaan yrittänytkään hautoa, minkä vuoksi aloimme miettimään pienen hautomakoneen ostoa. Aivan järkyttävissä hinnoissa vaan liikkuvat muutaman munan kapistuksetkin! Edullisin kone satasen, seuraava kaksi ja siitä ylöspäin. Ja luonnollisesti käyttäjäkokemukset noista pienistä halvoista olivat hyvinkin kirjavia, eivätkä siten oikein vakuuttaneet. Kaikenlaista ongelmaa niin lämpötilan, kosteudensäädön kuin toimintavarmuudenkin kanssa. Tuntui myös melkoisen typerältä satsata paria sataa euroa hautomakoneeseen kun pienten tilojemme puitteissa voisimme kuitenkin vain muutaman tipun vuodessa hautoa. Sitten sain kuningasidean! Keksin, että panostammekin tässä nyt oikein huolella laatuun. Laitoin erääseen facebookin kanaryhmään kyselyä, että olisiko kenelläkään myydä minulle hautomakonetta mallia nimeltä KANA. Tajusin, että tämä malli on se kaikista toimintavarmin ja luotettavin. Vakiona mm. lämmön- ja kosteudensäädin, automatisoitu munankääntö ja bonuksena hoitaa jopa tiput muutaman viikon ikäisiksi. Sainkin heti pari tarjousta. Erästä hautomakanaa tarjottiin minulle jopa ilmaiseksi kun vain hakisin pois. Riskinä tässä yksilössä nimittäin oli, että se saattaa mennä epäkuntoon jäämällä päälle. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä sattui vielä niin sopivasti, että tämä yksilö asusteli Ilonan hakureissun matkan varrella. Saimme sovittua, että hakisimme hautomakanan takaisintulomatkalla. Ai että olin iloinen ja tyytyväinen!

Aino ja meidän ensimmäiset vuosi sitten talvella syntyneet tiput.
Kaksi kanaa ja yksi kukonpoika, jolle löytyi kesällä uusi koti :)

Seuraavan päivän iltana menin kanalalle viemään parvelle pikku iltanaposteltavaa, ja mitä näinkään yhdessä pesässä; Hellu (ent. Henkka) lässähtäneenä pesään!! Epäuskoisena kyselin Hellulta, että meinaatkos ihan tosissasi teiniäidiksi, sillä olihan tämän "oudon lintumme" sukupuolikin varmistunut vasta muutama viikko sitten kanaksi kun se vihdoin ja viimein oli alkanut munimaan. Kopeloidessani munia Hellun alta oli huuto ja käteni rei'itys sen mukaista, että kyllä hän hyvin tosissaan tuntui olevan! :D Hellusen alla olevat munat olivat maatiaisten munimia, ja koska parvessa on jo kolme Niilon tytärtä, en voinut tietää mitkä maatiaisten keskenään samannäköisistä munista olivat tyttärien munimat. Sukurutsattuja jälkeläisiä en halua, joten tein varman siirron ja vaihdoin munat valkoisten ja ruskeiden tehareidemme muniin, jotka merkkasin pienellä sydämellä. Merkkaaminen on tärkeää, sillä toiset kanat usein tunkevat hautovan kanan kanssa samaan pesään munimaan, ja uudet munat on tunnistettava ja kerättävä päivittäin pois. Vähän jänskättää ovatko Hellun alle jättämäni munat hedelmöitettyjä, sillä Niilo selvästi suosii alkuperäisiä tyttöjään, enkä ole sen monesti nähnyt tehareita polkevan.

Hellu niin tosissaan <3

Olihan se melkoista kohtalon ivaa, että juuri kun olin hautomakanan hausta saanut sovittua, niin oma kana lässähtääkin pesään..! Mietin mitä tekisin, ja päädyin pahoitellen perumaan haun, sillä tilamme ovat todella niin pienet, että jos useampi kana innostuu hautomaan, olemme äkkiä pulassa. Onneksi hautomakananomistaja oli hyvin ymmärtäväinen <3

Asiaa pikkaisen tuumattuani ei itseasiassa ollut kovinkaan ihmeellistä, että juuri Hellu lässähti pesään. Hellun ja Mallun (ent. Maukka) isä kun on silkkikukko ja silkkikanoilla on tunnetusti hyvin voimakas hautomavietti. H&M:n emo on jättirotuihin kuuluvan faverollen ja vihreitä munia munivan araucanan risteytys. Ovat kuulemma itsekin syntyneet vihreistä munista, mutta eivät valitettavasti tätä araucanan erikoista ominaisuutta enää itse periytä, onhan niissä arauta enää 25%. Emon puolen rotujen hautomainnosta en tiedä, mutta 50%:n hautomavietti silkki-isän puolelta kuulostaa oikein hyvältä :) Hiphei, meillä onkin siis yhtäkkiä omasta takaa kaksi potentiaalista hautomakonetta! Sitä saa mitä tilaa, näinhän se ajatuksen voima toimii :) Nyt sitten jännätään tuleeko niitä vaaveja, vai ovatko tehareiden munat tyhjiä. Jos hyvin käy niin kolmen viikon päästä meillä piipitetään <3