Kuinka pitkään selviää käymättä ruokakaupassa?

Olemme olleet vähän laiskoja ja lipsuneet syksyn mittaan laadukkaasta ruuasta. Smoothien tai vihanneskeiton sijaan olemme saattaneet käydä pihistämässä pari vuohille tarkoitettua kuivattua leivänkannikkaa, vedelleet juustohöylällä voita päälle ja pärjänneet taas sillä. Aamiaisen olen myös valitettavan usein korvannut pelkällä kahvilla, jonka voimalla olen mennyt pitkälle iltapäivän puolelle. Vihannestenkaan syönti ei ole ollut sillä tolalla mitä ennen, jolloin söin helposti sen kilon vihanneksia päivässä. Kellarimme tursuaa kuitenkin vielä porkkanaa, punajuurta ja naurista, ja 4 isoa pakastintamme ovat täynnä erilaisia marjoja, esivalmistelemiani sosekeittoja oman maan antimista kasvimaalta ja villistä luonnosta, laadukasta grassfed highlandlihaa ja luuliemen keittoon varattuja hirven- ja naudanluita. Kuivavarastostamme löytyy itse kuivattamiani villivihanneksia ja omaa hunajaamme, mutta myös ostettuja tuotteita kuten kookosöljyä ja kookosmaitoa, oliiviöljyä, jonkun verran pähkinöitä ja siemeniä, sekä gluteiinittomia jauhoja ja tattarihiutaleita. Tuoreita kananmuniakin tulee taas päivittäin kun kanat ovat sulkansa saaneet vaihdettua. Ruokaa on kaiken kaikkiaan todella paljon! Haaveenamme onkin syödä vain ruokaa, jonka alkuperän ja koko historian tiedämme. Kaupan tuotteisiin minun on vaikea luottaa, vaikka täysi purifisti en minkään asian suhteen olekaan (GMO:n suhteen kyllä mielelläni olisin, mutta se on tehty kovin vaikeaksi, sillä uskomatonta kyllä, elintarvikkeeseen ei tarvitse merkitä sen sisältävän geenimanipuloituja ainesosia, mikäli niiden määrä jää alle 0,9%).

Tämä "hääkimppu" maistui parhaalta tuoreena :)

Kesäkurpitsasato oli taas valtaisa.
Kesällä söimme ahkerasti täytettyjä kurpitsoja ja talven varalle
 pakastin kesäkurpitsaa  useita kiloja sosekeittoina.

Joulun alla Petrin kanssa lipsumisiamme ja upeita ruokavarastojamme miettiessämme päätimme uuden vuoden lupauksesta. Päätimme, että vuoden vaihteesta alamme elää varastoillamme niin pitkään kuin mahdollista. Ravinnonlaatumme paranee tästä automaattisesti, ja kaikki turha napostelu ja heräteostokset jäävät pois. Myös sokeri ja viljat jäävät automaattisesti, samoin kahvinlipitys toivottavasti vähenee. Ehdotonta kaupassakäyntikieltoa emme kuitenkaan aseta, sillä esimerkiksi rasvan käytöstä en suostu tinkimään, mutta tarkoitus on ostaa vain ne kaikista välttämättömimmät ja pääasiassa pärjätä varastoillamme. Raportoin täällä blogissa sopivin väliajoin, eli ehkä viikottain tai kuukausittain, miten homma etenee ja paljonko rahaa on jouduttu ruokaamme käyttämään. Tavoitteena pysyä kuukausittain muutamassa kympissä. Haastavaa, mutta kyllähän haasteita pitää olla :) Eläinten ruokakulut eivät luonnollisestikaan tähän projektiin kuulu. Samoin käytännönsyistä Petri syö kerran päivässä työpaikkansa ruokalassa.

Kippis tälle projektille!
Veikkaan, että tulee mehujakin taas puristettua vähän ahkerammin :)

Alkuasetelmana itsellä innostuneet tunnelmat, Petrin kommenttina: "Pelottaa..." ;)

Oodi kananmunalle

Mikä eläinkunnan tuote on jo syntyessään niin täydellisessä paketissa, että säilyy huoneenlämmössä kuukausikaupalla? Kananmunapa tietenkin :) Tiesitkö, että kananmunan kuori sisältää luonnostaan suojaavan vahakalvon, joka estää bakteerien pääsyn munan sisälle? Tämän vuoksi kaupankaan kananmunia ei ole pesty, sillä pesty kananmuna menettää suojakalvonsa ja bakteerit pääsevät helpommin huokean kuoren läpi.

Suojaavan kuorensa ansiosta kananmuna on jopa antibakteerinen. Entisaikaan kananmunan valkuaista on käytetty mm. silmätulehdukseen ja muuhun desinfiointiin. Tätä ei ole tullut testattua, koska silmätulehdusta tai muutakaan pikku vaivaa ei kiusanamme ole ollut. Hiukseni sitä vastoin olen viimeiset neljä kuukautta pessyt lähes yksinomaan kananmunalla. Ja puhdasta tulee! Kuntosalilla en kuitenkaan ole viitsinyt aiheuttaa hämmennystä iskemällä suihkussa kananmunaa päähäni, joten pari kertaa kuukaudessa tyydyn ekologiseen palashampooseen. Kotioloissa pesutilamme ovat puusaunassa, joten kananmunapesun haasteena on ollut muistaa miten kananmunalle käy lämpiämässä, eli ylälauteille muna päässä ei kannata mennä loikoilemaan ;) Liian kuumalla vedelläkään hiuksia ei kannata ennen tai jälkeen kananmunan levityksen huuhdella :) 

Ihkaensimmäinen oma munamme <3
Tämän aarteen kiikutin äidilleni juhlavan kauniisti
rasiaan pakattuna. Kyllä sitä yhdessä ihasteltiin ja ihmeteltiin! :D

Kananmuna on uskomattoman säilyvyytensä ja antibakteerisuutensa lisäksi ravitsemuksellisesti huikea tuote. Valitettavasti muutama vuosikymmen sitten sen maine ryvettiin nykytietämyksen mukaan täysin perusteetta. Onneksi maine alkaa olla jo palautettu sille kuuluvalle paikalle yhtenä kovimmista jutuista, millä ruokavaliotaan koostaa.  Kananmuna on ravintoainesisällöltään monipuolisimpia ruoka-aineita, mitä tiedämme. Se sisältää lähes kaikkia ravintoaineita ja vitamiineja, mitä ihmiskehon tiedetään tarvitsevan, mm. aivoille tärkeitä B-ryhmän vitamiineja: B12, B5, B2, folaattia ja koliinia, mutta lisäksi myös rautaa, kalsiumia, kaliumia, sinkkiä, seleeniä, A- ja E-vitamiinia, mangaania jne. Kananmuna on myös hyvin antioksidanttipitoinen. Sen on todettu jopa vielä kypsennettynä sisältävän yhtä paljon antioksidantteja kuin omena! 

Kananmunan proteiinikoostumus on ihanteellinen, sillä se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, jotka vaikuttavat kasvun ja solujen uudistumisen lisäksi merkittävästi myös hormonien ja hermoston toimintaan. Kananmunan sanotaankin olevan todellista aivoruokaa! Hermoston toiminnalle optimaalisen aminohappokoostumuksen ja aivoille tärkeiden B-ryhmän vitamiinien lisäksi kananmuna sisältää muistille ja älykkyydellemme ihanteellisessa suhteessa olevia rasvahappoja, sekä kolesterolia. On harmillista, että edelleen osa ihmisistä uskoo kananmunan vaikuttavan haitallisesti veren kolesterolipitoisuuteen, kuten meille vuosikymmenet toitotettiin. Todellisuudessa ruuan sisältämä kolesteroli ei kuitenkaan korreloi suoraan veren kolesteroliin, vaan kolesterolin määrää säätelee maksa, ravinnon osuuden ollessa siitä vain n. 5%. Jos emme saa ravinnosta kylliksi kolesterolia, maksa tuottaa sitä lisää. Ja toisinpäin. Kananmunien on todettu jopa parantavan kolesteroliarvoja nostamalla nk. "hyvää" HDL-kolesterolia ja laskevan LDL-kolesterolia.

Kolesterolipelko on juurrutettu suomalaisiin tehokkaasti, vaikka ikäihmisten liian alhainen kolesteroli altistaa niin masennukselle kuin muistisairauksillekin. On käsittämätöntä, että Suomessa statiinilääkitys määrätään terveillekin ihmisille, joiden kolesteroliarvo on vain hieman yli 5. Henkilökohtaisesti en pidä tuota raja-arvoa kuin yhtenä mafiamaisesti toimivan lääketeollisuuden laskelmoidun röyhkeästä rahan ahneudesta, joka ei tunnetusti ihmisuhreistaan välitä.

Munaburgeri ilman leipää :) Väliin vielä kunnon slice kirnuvoita, niin avot!

Petri ja minä syömme kananmuna-aamiaisen munakkaan muodossa lähes joka päivä. Lisäksi käytämme kananmunia luonnollisesti leivontaan ja ruuanlaittoon. Toisinaan heitän munan tai pari myös smoothien joukkoon, usein kuorineen päivineen. Kananmunan kuoret sisältävät 28 eri mineraalia, koostumuksen muistuttaessa luustoamme ja hampaitamme. Jokainen tietää mineraalien, erityisesti kalsiumin, merkityksen luustomme kehitykselle ja kunnolle. Onkin hassua, että harvemmin kuitenkaan ymmärretään saman koskevan myös hampaitamme. Hampaiden hoidossa ollaan keskitytty melko tehottomiin ulkoisiin keinoihin, vaikka aivan kuten luustomme oikeita mineraaleja saadessaan kykenee uusiutumaan ja vahvistumaan, kykenee siihen myös hampaamme, mikäli vain saa sisäisesti nautittuna oikeita ravinteita. 

Omat hampaani olivat jo reiluna parikymppisenä kauttaaltaan paikatut. Söin kotoa pois muutettuani nuoruusvuoteni aina lähes 3-kymppiseksi asti hyvin mineraaliköyhästi. Luulin syöväni perusterveellisesti, sillä ruokavalioni koostui lähes yksinomaan kasviksista ja viljasta, joiden syöminenhän on suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan terveellistä. Energiavajeen vuoksi sokeria kului myös paljon ja rasvaa kartoin kuin ruttoa, olihan se siihen aikaan kaiken pahan alku ja juuri. Nuorena keho onneksi kestää hurjaakin näännytystä, mutta kyllä se jälkensä jätti, ja voin kertoa, että alkaessani taas syödä rasvaa, tajusin vasta kuinka terve keho toimii! Mutta se olkoon kokonaan toisen blogikirjoituksen aihe :) 

Viitisen vuotta sitten luovuin hampaideni hoidossa myrkkyfluorin käytöstä ja aloin tankata mineraaleja ja hivenaineita ravinnerikkaan ruokavalion muodossa. Kaikki silloiset reiänalkuni pysähtyivät siihen. Pois niitä en ole saanut, enkä ehkä koskaan saakaan, mutta uskon kananmunan kuorien bioaktiivisessa, hyvin imeytyvässä muodossa olevan kalsiumin, yhdessä riittävän magnesiumin ja d- ja k-vitamiinien, ja niiden 27 muun hampaiden kuntoon vaikuttavan mineraalin auttavan, ettei uusiakaan reikiä enää ilmesty. Jos käyttäisin kaupan munia, todennäköisesti keittäisin kuoret, sillä kaupan munista en voi tietää millaisista olosuhteista ne tulevat tai millaisia bakteereja matkalla kauppaan kohdanneet. Keittäminen tappaa kuoresta mahdolliset haitalliset bakteerit ja patogeenit. Omien kanojen munat olen kuitenkin heittänyt raakana kuorineen päivineen pirtelön sekaan (toki tässä kohtaa olen ne myös pessyt, mutta vasta juuri ennen käyttöä, en yhtään aikaisemmin!). Salmonellan vaara on toki aina olemassa, lähinnä luonnonlintujen levittämänä, mutta riskin ollessa kovin pieni, en asiaa osaa pelätä. Pieni määrä bakteereja on myös vain hyväksi, on tämän bakteerihullun pariskunnan motto ;)

Kananmunissa ja kananmunissa on toki myös eroa. Itseasiassa valtavasti. Luomuruokitun, kesäisin mahdollisesti vapaana matoja ja heinää laiduntaneen kanan munia tuskin voi ravintoarvoiltaan millään tavoin verrata ainoastaan gmo-soijalla ja muulla kuivarehulla ruokitun häkkikanalakanan tuotokseen. 

Kuvassa oma muna ja kaupan luomumuna pannulla vierekkäin. Kuva on heinäkuulta, jolloin omien kanojen syömä runsas lehtivihreä korreloi suoraan keltuaisen tummuuden (=munan antioksidanttipitoisuuden) kanssa. Haaleampaa luomumunaa tarvitsee kuitenkin puollustaa sen verran, että luomutuotannossa keltuaisia ei saa värjätä, kuten tehotuotannossa, järkyttävää kyllä, sitä vastoin saa tehdä.

Itse olen tietenkin onnellisessa asemassa tietäessäni tismalleen mitä kananmunamme pyöräyttänyt kananen on ravinnokseen nauttinut. Joku voi pitää hulluna, että syötän kanoille samoja luomusiemeniä, merilevää ja vihanneksia, mitä itsekin käytän, tai kun luomurehun lisäksi keittelen  kanoilleni aamuisin ison kattilallisen puuroa luomuhiutaleista ja -suurimoista, sekoittaen joukkoon pakastamiani marjoja tai kuivaamani apilaa tai heinää. Kuitenkin, ravintoketjussahan kananmunan muodossa hemmotteluni palkitaan <3 ;)

Näin meillä munia tehtaillaan ;)
Sylvi-kananen munintapuuhissa.

Mehiläistarhauksen ihmetys, ilo ja autuus

Viime viikolla tuli tämän kauden viimeiset huoltotoimenpiteet mehiläispesille tehtyä eli punkkientorjunta oksaalihapolla. Nyt saa huokaista taas kevääseen ;)

Eipä tiennyt poika alkuvuodesta 2013 mehiläishoidon peruskurssilla istuessaan, kuinka paljon ihmetystä mehiläiset voivat aiheuttaa ja kuinka kädetön sitä hoitajana voikaan olla!?! Minusta EI pitänyt tulla tämän talouden päämehiläisvastaavaa, mutta Jaanan sairastumisen vuoksi jouduinkin menemään kurssille yksin. En itseasiassa edes halunnut mitään mehiläisiä, mutta kurssi muutti mieleni :)

”Mehiläisten hoidossa varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa!” –Pentti Paala, Kurssinvetäjä- 

Jaokkeiden siirto isompaan pesään.

Alkukesästä 2013 hommattiin pari jaoketta (puolikas pesä) ja kaikki näytti hyvältä. Hunajaakin alkoi tulemaan, mutta yhtäkkiä heinäkuun lopussa toinen pesä päätti antaa kuningattarelle potkut. Olisivat halunneet kasvattaa oman, mutta tarhaajan jumalallinen käsi tuhosi heidän yrityksensä ja tarjosi omaa munivaa vaihtoehtoaan (kiitos naapuritarhaajan). Oman pesän kasvatti ei välttämättä enää olisi ehtinyt munimaan talvimehiläisiä. Tämä ei heille kelvannut ja nopeasti kuningatar heivattiin pois ja omat taas kasvamaan. Tarhaajan oikeus oli taas puuttua peliin ja tarjota jälleen uutta kuningatarta isoine seurueineen (kiitos kurssinvetäjän). Pesä kiitti uudesta väestä ja heivasi kuningattaren jälleen pois. Pieni paniikki ja hämmennys koko touhusta, eikä kurssinvetäjän 30-vuotisessa historiassa tällaistä ole kuulemma koskaan ennen tapahtunut. Tässä samassa rytinässä myös toinen pesä päätti heivata kuningattaren pois. Elokuun jo koittaessa viimeisenä oljenkortena tarhaaja sanoi, että tulkoon vielä uudet kuningattaret molempiin pesiin ja niin ne tuli. Tämä ilmeisesti oli se isoin virhe, koska mehiläiset kiittivät ja samana iltana puolet niistä päätti lähteä haneen koko pesästä, eli parveilemaan (yleensä tapahtuu kesäkuussa). Ehkä pesässä sitten olikin kuningatar jossain piilossa, ja nämä naisethan eivät tule keskenään toimeen. Toisena päivänä sitten lähti puolet toisesta pesästä. Ja tämä sekava selostus tarkoittaa vain sitä, että mikään ei mennyt niin kuin piti :)

Tämä näky tuli tutuksi jo ensimmäisenä kesänä.

Syksyllä 2013 oli siis neljä puolikasta pesää valmistautumassa talveen, eikä yhtään tietoa siitä oliko niissä kuningattaria (en niitä siellä nähnyt). Mainittakoon vielä, että syksyn ruokinnassa kaadoin vahingossa yhden pesän... mehiläiset kiitti tarhaajaa hyvin monesti ja hellävaraisesti.

Keväällä 2014 oltiin takaisin lähtöruudussa kun talven aikana kaksi pesää tuhoutui. Vanhan sanonnan mukaan ”Kyllä mehiläiset korjaavat tarhaajan virheet” muokkasin oman mottoni kaudelle 2014: ”Tee vain pakolliset, älä mitään ylimääräistä ja jätä ne muuten rauhaan!”. Viimevuotiset kurssikirjat vaihdoin alan perusteokseen Mehiläistenhoito-opas vuodelta -77. Jaanan kirppistuliainen...

Lasten oma kirjakerho...

Kesä 2014 sujui rauhallisemmin, tosin kaksi pesää parveili kahdesti. Ehkä sitä itsekin osasi suhtautua jo lungimmin koko touhuun. Parveilun johdosta talvehtimaan jäi nyt 3 melko vahvaa ja 1 vahva pesä, josta saatiinkin hunajaa reilut 30kg. Noin puolet varastoimme kennohunajana ja loput lingottuna, mutta suodattamattomana.

Ps. Pari vinkkiä ja juttua

• Jos ostat suomalaista hunajaa niin se on käytännössä aina luomua oli siinä merkintää tai ei. Ulkomaalainen hunaja saattaa olla ”laimennettua” ja melko varmasti säteilytettyä.
• Kennohunaja on parasta, tarhurinhunaja seuraavana (suodattamaton) ja sitten kaupan suodatettu. 
• Osta hunaja mahdollisuuksien mukaan suoraan tuottajalta toreilta ja markkinoilta. Pääset samalla kyselemään ja rupattelemaan mukavia.
• Pakurikääpä toimii ilmeisesti myös mehiläisilläkin. Pitää ensi keväänä kokeilla :)