Helmikuun höpinöitä -ja tipusia!!

Heräsin eilen aamulla kauhea kupla otsassa, heitin aamutakin nopeasti päälleni ja suuntasin vauhdikkaasti kohti ulko-ovea huussi mielessäni. Tönäisin ovea, mutta se ei liikahtanutkaan... Epäilykset kylmäsivät selkäpiitäni, mutta tönäisin vielä toisen kerran varmistaakseni. Kiinni pysyi ja tiukasti. Rakas mieheni oli sitten aamulla ilmeisesti päättänyt, että nainen pysyy tänään kotona ja lukinnut minut sisälle töihin lähtiessään! Ensimmäinen ajatus oli, että nyt joku astia, jotta pääsen helpottamaan oloani, mutta päätin kuitenkin ensin testata kuinka hyvin keittiön vanhat ikkunat ovat turvonneet talven aikana kiinni. Totesin, että hyvin. Silloin kun hätä on suuri, sitä uskaltaa kuitenkin vähän ronskimminkin rempoa muuten niin vaalimiani vanhoja ikkunanpokia auki. Ja huh, aukesihan vihdoin! Tosin heti totesin, että takaisin kiinni en taida enää saadakaan, sen verran turvonnut ulkopoka oli. Ei muuta kuin kampeamaan itseään kapeasta ikkunasta ulos ja aamutakin helmat vaan hulmahtaen hyppy hankeen! Puskapissa oli siihen hetkeen parasta. Ah! Ihmeen kaupalla sain voimalla ikkunat vielä kiinnikin. Kiitosviestin muistin kyllä laittaa rakkaalle töihin. Tuli kotiin vasta iltakuudelta, muka työrästejä.. ;)

Aamuinen pakoreittini.

Hieman erilaisesta aamusta huolimatta (tai siitä johtuen) jatkui päivä hymyssä suin. Tulipahan tuokin koettua ;) Vuohien ja kanojen ruokinnan, Kukan lypsyn, vedenkannon ja kanalan siivouksen jälkeen heitin sukset jalkaan ja pinkaisin ladulle. On kyllä ihan mahtavaa, että pääsemme suoraan pihasta pienen pätkän pellon laitaa hiihdettyämme suoraan luistelubaanaladulla. Niin ihmeen vähäluminen on vaan taas tämä talvi, että laduilla oli muutamassa paikoin jopa vähän hiekkaa näkyvissä. Ihan kelpo oli hiihtää kuitenkin kun vain oli tarkkana, ettei sukseaan hiekkaan tökännyt. Siinä kohtaa meinaan loppuu vauhti kuin seinään. Lenkin jälkeen päästin Päkylän ja Ilonan vapaaksi pihaan ja tassuttelin itse saunalle pesulle. Viileähkö suihku oli, kun en ollut viitsinyt pistää pataa lähtiessäni lämpeämään, eilen illalla kun oltiin saunottu ja vesi lämmitetty. Kunnon kerrospukeutuminen sisällä niin olo taas oikein mainio :)

Päkylä edellä.

Meillä mennään saunalle paljain varpain kesät-talvet :)

Ilona aina tiukasti mun perässä :)

Tänään herättiin pää täynnä asioita mitä pitää muistaa tehdä ennen huomista, jolloin lähdemme viikoksi Kuusamoon hiihtämään. Luottomaatalouslomittajamme, äitini, joka on aina valmis auttamaan meitä pulassa, tulee tänne siksi aikaa eläintarhaamme hoitamaan. Bulldogit tosin lähtivät kaupunkilomalle jo eilen, mutta eiköhän äidillä ole yhdessä koirassa, kahdessa kissassa, kolmessa vuohessa ja parvessa kanojakin jo ihan tarpeeksi hoidettavaa ja huolehdittavaa :)

Menimme kanalaan tarkoituksenamme tilkitä hautovan Hellun eristetty paikka huolellisesti kaikista rakosista, sillä parin ensimmäisen tipusen laskettu aika oli tänään. Hellun alla oli alunperin kuusi teharimunaa, mutta läpivalaistuamme ne viikon kuluttua, vaikutti neljä niistä tyhjiltä ja kahdenkin suhteen oli epävarmaa, onko niissä mitään eloa. Ei voi tosin Niiloa syyttää, alkaa olemaan jo melkoinen parvi tuo 17 kanaa yhdelle kukolle huolehdittavaksi! Hellun hautomavietti vaikuttaa todella vahvalta. Totesimmekin, että tuskin saisimme sen hautomista lopettamaan, joten teimme sellaisen ratkaisun, että eristimme Niilon tyttäret Tupun, Hupun ja Sylvin erilliseen pikkukanalaamme ja seuraavana päivänä keräsimme maatiaisten munat isosta kanalasta Hellun alle niiden kahden epävarman seuraksi. Näin varmistimme, että uudet haudottavat munat eivät olleet Niilon tyttärien vaan alkuperäisten maattareidemme.

Ehdin touhuta siellä Hellun privayksiön parissa jo jonkun tovin, kun yht'äkkiä sydän hyppäsi hupsankeikkaa; kuulinko minä oikeasti piipitystä..!? Piippaako päässäni vai Hellun alla? Kyllä vain, alkuperäiset kaksi munaa olivat kuin olivatkin olleet hedelmöitettyjä ja olivat nyt kuoriutuneet!! Hellun alta kurkisteli kaksi pientä vaaleaa söpöläistä <3 Saa nähdä riittääkö Hellun into hautoa vielä viikkoa myöhemmin lisätyt munat loppuun, vai luovuttaako se ja keskittyy huolehtimaan jo syntyneistä tipusistaan? Pääasia kuitenkin, että saatiin onnellinen loppu Hellun kovalle vauvakuumeelle :)

Hautomakoneen hankintaa

Me ollaan mietitty hautomakoneen ostoa. Meidän 17 kanan parvesta kun yksikään typy ei ole osoittanut niin minkäänlaista hautomaviettiä. Meillä oli kaunis maatiaiskana Aino,  joka ehti meille kahdet tiput hautoa, mutta Aino valitettavasti kuoli kesällä kolme parin päivän ikäistä tipua allaan. Eläinlääkäri epäili munanjohtimien tulehdusta. Tiput selvisivät siitä vierihoidolla villapaitani sisällä, mutta muutaman viikon kuluttua kohtasimme toisen tragedian kun oma lintukoiramme työnsi päänsä tipujen häkin läpi... Otti sinänsä kauniisti yhden tipun suuhunsa, mutta tätähän ei heiveröinen tipu tietenkään kestänyt. Toista se oli ilmeisesti ensin suullaan häkistä hamunnut, ja pieni kukonpoika oli henkihieverissään niin että jouduin sen itse hätälopettamaan Petrin ollessa reissun päällä. Hirveä tilanne, ei sitä mielellään muistele.

Ainon lisäksi kukaan muu seitsemästä maatiaisestamme ei ole koskaan yrittänytkään hautoa, minkä vuoksi aloimme miettimään pienen hautomakoneen ostoa. Aivan järkyttävissä hinnoissa vaan liikkuvat muutaman munan kapistuksetkin! Edullisin kone satasen, seuraava kaksi ja siitä ylöspäin. Ja luonnollisesti käyttäjäkokemukset noista pienistä halvoista olivat hyvinkin kirjavia, eivätkä siten oikein vakuuttaneet. Kaikenlaista ongelmaa niin lämpötilan, kosteudensäädön kuin toimintavarmuudenkin kanssa. Tuntui myös melkoisen typerältä satsata paria sataa euroa hautomakoneeseen kun pienten tilojemme puitteissa voisimme kuitenkin vain muutaman tipun vuodessa hautoa. Sitten sain kuningasidean! Keksin, että panostammekin tässä nyt oikein huolella laatuun. Laitoin erääseen facebookin kanaryhmään kyselyä, että olisiko kenelläkään myydä minulle hautomakonetta mallia nimeltä KANA. Tajusin, että tämä malli on se kaikista toimintavarmin ja luotettavin. Vakiona mm. lämmön- ja kosteudensäädin, automatisoitu munankääntö ja bonuksena hoitaa jopa tiput muutaman viikon ikäisiksi. Sainkin heti pari tarjousta. Erästä hautomakanaa tarjottiin minulle jopa ilmaiseksi kun vain hakisin pois. Riskinä tässä yksilössä nimittäin oli, että se saattaa mennä epäkuntoon jäämällä päälle. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä sattui vielä niin sopivasti, että tämä yksilö asusteli Ilonan hakureissun matkan varrella. Saimme sovittua, että hakisimme hautomakanan takaisintulomatkalla. Ai että olin iloinen ja tyytyväinen!

Aino ja meidän ensimmäiset vuosi sitten talvella syntyneet tiput.
Kaksi kanaa ja yksi kukonpoika, jolle löytyi kesällä uusi koti :)

Seuraavan päivän iltana menin kanalalle viemään parvelle pikku iltanaposteltavaa, ja mitä näinkään yhdessä pesässä; Hellu (ent. Henkka) lässähtäneenä pesään!! Epäuskoisena kyselin Hellulta, että meinaatkos ihan tosissasi teiniäidiksi, sillä olihan tämän "oudon lintumme" sukupuolikin varmistunut vasta muutama viikko sitten kanaksi kun se vihdoin ja viimein oli alkanut munimaan. Kopeloidessani munia Hellun alta oli huuto ja käteni rei'itys sen mukaista, että kyllä hän hyvin tosissaan tuntui olevan! :D Hellusen alla olevat munat olivat maatiaisten munimia, ja koska parvessa on jo kolme Niilon tytärtä, en voinut tietää mitkä maatiaisten keskenään samannäköisistä munista olivat tyttärien munimat. Sukurutsattuja jälkeläisiä en halua, joten tein varman siirron ja vaihdoin munat valkoisten ja ruskeiden tehareidemme muniin, jotka merkkasin pienellä sydämellä. Merkkaaminen on tärkeää, sillä toiset kanat usein tunkevat hautovan kanan kanssa samaan pesään munimaan, ja uudet munat on tunnistettava ja kerättävä päivittäin pois. Vähän jänskättää ovatko Hellun alle jättämäni munat hedelmöitettyjä, sillä Niilo selvästi suosii alkuperäisiä tyttöjään, enkä ole sen monesti nähnyt tehareita polkevan.

Hellu niin tosissaan <3

Olihan se melkoista kohtalon ivaa, että juuri kun olin hautomakanan hausta saanut sovittua, niin oma kana lässähtääkin pesään..! Mietin mitä tekisin, ja päädyin pahoitellen perumaan haun, sillä tilamme ovat todella niin pienet, että jos useampi kana innostuu hautomaan, olemme äkkiä pulassa. Onneksi hautomakananomistaja oli hyvin ymmärtäväinen <3

Asiaa pikkaisen tuumattuani ei itseasiassa ollut kovinkaan ihmeellistä, että juuri Hellu lässähti pesään. Hellun ja Mallun (ent. Maukka) isä kun on silkkikukko ja silkkikanoilla on tunnetusti hyvin voimakas hautomavietti. H&M:n emo on jättirotuihin kuuluvan faverollen ja vihreitä munia munivan araucanan risteytys. Ovat kuulemma itsekin syntyneet vihreistä munista, mutta eivät valitettavasti tätä araucanan erikoista ominaisuutta enää itse periytä, onhan niissä arauta enää 25%. Emon puolen rotujen hautomainnosta en tiedä, mutta 50%:n hautomavietti silkki-isän puolelta kuulostaa oikein hyvältä :) Hiphei, meillä onkin siis yhtäkkiä omasta takaa kaksi potentiaalista hautomakonetta! Sitä saa mitä tilaa, näinhän se ajatuksen voima toimii :) Nyt sitten jännätään tuleeko niitä vaaveja, vai ovatko tehareiden munat tyhjiä. Jos hyvin käy niin kolmen viikon päästä meillä piipitetään <3

Ilona tuli taloon!

Meille muutti toissapäivänä uusi nuorvuohi, Ilona. Ilona haettiin Satakunnasta. Kovasti tyttöä jännitti matkalla ja aina kun käännyin sille juttelemaan, se katsoi suoraan silmiin ja vastasi hyvin surkealla äänellä, määäääää!! Ei voinut raasu ymmärtää mihin häntä oikein viedään ja mitä tapahtuu... Kotiin päästyämme otin Ilonan hihnassa ulos. Raasulla jalat tärisivät kun niin kamalasti pelotti. Olin tehnyt meidän reilun parin neliön lypsypaikasta Ilonalle karsinan, jonka väliseinän lautojen välistä se pääsi ottamaan nenutuntumaa Kukkaan ja Päkylään. 

Myöhemmin illalla kokeilimme koko porukkaa yhdessä tarhaan, mutta Kukka käyttäytyi vähän turhan hyökkäävästi uutta tulokasta kohtaan. Ilona selvästi alistui, väisti ja pakeni, mutta silti Kukka ajoi sitä takaa ja yritti puskea. Vuohet luonnollisesti selvittelevät arvojärjestyksensä uuden ilmaantuessa laumaan, eikä tilanne muuten varmaan olisikaan ollut tavanomaista huolestuttavampi, mutta kun Ilonalla on massussaan pieni asukki (ja iiikk, meille tulee huhtikuussa kilivauva!!), joten luonnollisesti halusimme olla tavallista varovaisempia. Peruutettiin siis ja Ilona takaisin pikkukarsinaan. Kukka kovisteli lautojenkin takaa ja pamautteli muutaman kerran karsinan seiniin, mutta lopetti kun menin väliin seisomaan. 

Heti kun lähdin vuohelasta aloitti Ilona sydäntä raastavan huudon ja itkun. Se kuitenkin rauhottui aina kun palasin sen karsinaan istumaan, rapsuttelemaan ja jutustelemaan. Heinäkin maistui kun istuin sen seurana. Ilona on ihanan hyvin käsitelty ja ihmisiin luottavainen, joten selvästi se nytkin haki minusta turvaa. Ja enhän minä voinut sitä jättää yksin uudessa paikassa pelkämään kun se selkeästi minuun tukeutui. Menin sisälle keittämään pakuria termariin ja pukeutumaan lämpimästi. Sitten otin kirjan, tyynyn ja makuupussin kainaloon ja painuin takaisin vuohelaan. Onneksi ulkona oli vain pari astetta pakkasta, ja vuohela plussan puolella. Asettauduin sinne mukavasti olkipedille pötkölleen kirjaa lukemaan. Kauaa en malttanut kuitenkaan kirjaan keskittyä kun tiedostin vuohelaan laskeutuneen ihanan rauhan. Vuohet olivat asettautuneet kukin taholleen maahan märehtimään. Oli muuten aivan hiljaista, hiljaisuuden rikkoin vain märehtimisen tasainen ja rauhoittava rouske. Ihana, lähes meditatiivinen tunnelma <3 Huomasin, että Kukkakin, joka tavallisesti aina makasi ylhäällä karsinansa päällä olikin nyt asettunut makuulle välilaudoituksen toiselle puolelle viereeni. Työnsin käteni lautojen välistä ja aloin hellästi sitä rapsutella. Eikä mennyt aikaakaan kun sen silmät alkoivat painua hitaasti kiinni ja korvat lurpsahdella hassusti. Kyllä siinä sydän melkoisesti väpätti entistä "villivuoheaan" uneen rapsutellessa <3 Ilonakin oli niin rauhallinen ja käpertyi jalkojani vasten nukkumaan.

Kukka <3

Ilona <3

Siinä meni 14 tuntia vuohelassa heittämällä :D Vähän taisin nukkuakin. Makuupussin vetoketjun olisin tosin suonut olevan ehjä, mutta kyllä sillä melkein tarkeni ;) Ihana rauha rikkoontui aamuyhdeksältä kun jätin vuohelan mennäkseni keittämään itselleni aamukahvit. Ilona hätääntyi samantein, nousi ovea vasten ja aloitti surkean itkunsa; MÄÄÄÄÄ!!! Jos ette tiedä, niin vuohesta lähtee muuten sitten melkosesti ääntä sen niin halutessaan! Aamupäivän puuhastelin ulkona kaikenlaista, ruokin vuohien lisäksi muun eläintarhan ja siivosin kanalan. Välillä aina kävin Ilonaa rauhoittelemassa. 

Päivällä päätin kokeilla kuinka nuorvuohet Ilona ja Päkylä tulisivat keskenään toimeen. Kukan laitoin siksi aikaa vuohelan eteen nahkaremmillä kiinni. Vuohea ei saisi sitoa kiinni kuin hoitotoimenpiteen ajaksi, mutta jospa tämä ei niin suuri synti ollut. Kukka ainakin viihtyi kun pääsi leikkimään ruuallaan, eli kiipeilemään heinäpaalien päällä :) Päkylä oli Ilonan suhteen utelias, mutta selvästi vähän epävarma kun Kukka ei ollut sen tukena. Ilona taas haki minusta turvaa pysyttelemällä kokoajan ihan vierelläni tai takanani. Muutaman kerran Ilonaa paljon pienempi Päkylä isotteli nousemalla takajaloilleen ja nakkelemalla niskojaan, mutta välillä haisteltiin ihan nätistikin. Sen mitä Ilona uskalsi. Kaikenkaikkiaan meni ihan positiivisesti, mutta auta armias kun minä tunnin tarhassa seisoskelun jälkeen siirryin aidan toiselle puolelle niin jo alkoi taas hätääntynyt huuto! Ja millä volyymilla! Kuuluu ja pitkälle! Olen kiitollinen, etteivät mökkinaapurit ole mökillään käymässä... ;)

Ihmeteltävää riittää...

Tänään jatkettiin harjoituksia. Samaa rataa meni, Päkylä vähän kovistelee ja Ilona huutaa mun perään. Heinä ja kesällä ahkeroimani kerput onneksi maistuvat, ja ollaankin niillä kovasti herkuteltu. Onneksi raivasin viime kesänä tontin ja ojan vierustat, ja sain kerättyä vintin täyteen kerpuja, vaikka silloin en vielä tiennytkään, että talvella olisi yksi suu lisää herkuttelemassa :) 

Vanhan talon hengittävä vintti on aika jees kerpujenkin kuivattamiseen :)

Värinsä puolesta samikset Ilona ja Päkylä :)

Kukkaa en vielä ajattelekaan laittavani samaan tarhaan, joten se sai taas ihmetellä muutaman tunnin vuohelan edessä. Jos tarve vaatii niin pystytään kyllä pitämään vuohet erilläänkin Ilonan kilistelyyn asti. Kotona ollessani vuohet voivat vuorotella vapaana pihassa, ja onhan meillä toki isompi kesätarhakin käytettävissä. Katsotaan kuinka homma etenee :)

P.S. Miksi meille tuli vielä yksi vuohi? To be continued... ;)