Kaikenlaisia kanatuksia

Toissa kesänä suunniteltaessamme kanojen hankkimista ja kanalan rakentamista, seitsemän kanaa ja kukko kuulostivat kahden hengen talouteen sangen riittävältä. No, kanalakin tehtiin sitten sen kahdeksan kotkottimen mukaan, mitäpä sitä liian suurta, turhia lämmityskustannuksia vain... Pöh ja höh! Tuli siis tehtyä wannabe-böndemäinen aloittelijan virhe, eli liian pieni kanala ja liian vähän kanoja :/ Ajatuksenamme oli myös tukea jotain vanhaa suomalaista maatiaisrotua. Ideologisesti kaunista, mutta osittaisesta omavaraistaloudesta haaveilevalle kahdelle ei seitsemän munivaa maattaria kahteen aamiaismunakkaaseen yksinkertaisesti vain riitä, sillä meidän ilmajokelaista kantaa olevat maatiaiset munivat keskimäärin joka toinen päivä ja pitävät syksyn/talven mittaan myös kolmisen kuukautta munintataukoa.

Alkuperäinen parvi. Niilo kananuorikkojensa kanssa.

Munintatauko ajoittuu yleensä sulkasatoilun yhteyteen. Ensimmäisenä talvena kanat eivät vielä sulkasatoilleet, koska parvi tuli meille nuorikkoina, eivätkä alta vuoden ikäiset kanat yleensä pidä sulkasatoa. Kuinka ollakaan parvi ryhtyi silti vuodenvaihteessa munintalakkoon, joka jatkuikin sitten kevättalvelle asti. Toki olivat lomansa ansainneet, mutta nyppihän se tuoreita kananomistajia hakea munansa kaupasta ;)

Talven munimattomuus kypsytti ajatuksen hakea muutama kana tehokanalasta vielä jatkamaan, tai pikemminkin vasta aloittamaan, oikeaa kananelämää. Ja tällaisia rassukoita meille neljä sitten toukokuussa muutti. Olivat asuneet läjässä 3 m x 80 cm kopissa 30-40 muun samanlaisen kuvatuksen kanssa. Tuottamassa meille ihmisille munia. Vuoden kestävä pesti, jonka jälkeen muussiksi ja minkinruuaksi. Ja sama rumba alkaa laitoksessa alusta. Näiden meille tulleiden "ura" oli vasta puolessa välissä, sillä emme sattuneet ns. poistojen aikaan tuottajalle soittamaan. Vielä toiset puoli vuotta niiden olisi pitänyt munantuotantoaan siinä pienessä häkissä kasassa muiden kanssa jatkaa. Surullista miettiä missä kunnossa ne laitokseen jääneet 36 000 muuta kanaa olivatkaan uransa tullessa päätökseen.

Siitä se ajatus sitten lähti :) Mutta mistä?

Maalle muuttamisen hinku tuli minulle itsellenikin vähän "puun takaa". Vielä muutama vuosi sitten toitotin, että minä tulen aina asumaan jonkun isomman kaupungin läheisyydessä, huolettomasti rivitalossa. Hah! Onneksi ihminen muuttuu ja menee elämässään eteenpäin :) Joku saattaisi sanoa, että taaksepäin, mutta sellaiset ihmiset elävät vielä maailmakuvassa, joka on auttamattomasti tulossa määränpäähänsä. He uskovat vielä, että nykyinen maailmanmeno voi jatkua loputtomiin. Luonnollisiin arvoihin palaaminen näkyy onneksi voimakkaasti jo omassa sukupolvessani.

Se oli syksy 2009 kun aloin mökkiäni etsimään. Hakusassa oli pieni hirsirunkoinen mummonmökki. Suurimpina kriteereinä oli, ettei mökkiä olisi aivan piloille remontoitu, ts. vuorattu muovilla tai vedetty vesijohtoja ja rakennettu sauna- ja suihkutiloja sisälle. Hirsitalo elää jatkuvasti, joten myöhemmin rakennetut suihkutilat tietävät usein ongelmia. Muita tärkeinä pitämiäni asioita olivat leivinuuni ja pönttöuuni, sekä rakentamaton vintti. "Rakentamaton vintti on vanhan talon keukot", pitää sisällään tärkeän totuuden. Tuon ajan rakennustekniikka oli suorastaan nerokasta, jos nykyajan hometalorakentamiseen vertaa ;) Viimeisenä kriteerinäni oli, että tontilla oli luonnollisesti oltava kaivo tai lähde, koska kunnan vesijohtoverkostoon kuulumattoman talon kuitenkin halusin. Tämä ennen kaikkea siksi, että haluan juoda ja peseytyä vain puhtaassa ja kemikaalittomassa, elävässä vedessä. Jo ennen mökkini ostoa olin parin vuoden ajan hakenut kaiken juomaveteni lähteeltä. En myöskään halunnut ongelmia talvisin jäätyvistä vesiputkista, tai kosteusvaurioita hirsitaloon myöhemmin rakennetuista suihkutiloista.

Kaivo kyllä oli, mutta kunto oli vähän arveluttava ;)

Nyt meillä juodaan tutkitusti hyvälaatuista pohjavettä :)

Ensimmäinen mökki, mitä kävin katsomassa, on itseasiassa nyt kotimme :) Kävin välissä katsomassa kyllä useita muitakin mummonmökkejä, mutta kun kahdeksan kuukauden kuluttua ajoin uudelleen sen ensimmäisen mökin pihaan, tiesin heti, että tämä se on! Mökki oli ollut kylmillään ja asumaton jo 25 v., joten ehkä juuri sen takia se kattoi kaikki vaatimukseni ;) Ainoastaan tontti on aivan liian pieni, vain 4000 neliötä, ja minä kun haaveilin kuitenkin useammasta hehtaarista ja omasta metsästä <3 Isompi tontti olisi mahdollistanut myös parin lehmän pidon, mutta se ei tässä ole mahdollista. Toisaalta noissa vuohissakin on jo ihan tarpeeksi ;) Ja mökkimme takaa avautuu ihana taikametsä, vaikkei oma olekaan :)

Tästä lähdettiin :)

Neljä kesää mökkiä ja tonttia on nyt laitettu. Paljon on jouduttu tekemään ja teettämään, mutta uskaltaisiko sanoa, että nyt on kaikki valmista. Mökki on rempattu ja ajansaaton vauriot korjattu. Lattiat revitty auki ja pohjia myöten tehty uusiksi, hirret ja lautalattiat otettu esiin, ikkunanpokat maalattu ja uudelleen lasitettu. Vanha ulkovuoraus revitty alas ja vielä vanhempi otettu esiin. Tontti raivattu ja kasvimaa perustettu. Marjapensaita ja hedelmäpuita istutettu. Kanala, vuohela ja ulkorakennus/liiteri rakennettu.