Viime syksynä kerroin kuinka meille muutti jauhomatokommuuni kanojen karkkipäivän herkuksi. Jauhomatojen lisääntyminen on vain ollut kovin hidasta, ja koska kanoja alkaa olemaan jo sellainen pataljoona, sain seuraavan idean... Sisämatokomposti! Hiphei! Siitä riittäisi kanoille takuulla paremmin syötävää ja samalla saisin kätevästi kompostoitua biojätteemme. Hyvältä ainakin kuulostaa. Itseasiassa olin asiaa tuumaillut jo syksyllä ennen jauhomatojen saapumista, mutta jotenkin se vain jäi. Arvelutti tunkiolierojan kaivelu kompostista, sillä kompostin aloittamiseen ei ihan muutama kymmenen lieroa riitä. Lisäksi pelkäsin, että keräilisin vahingossa mukana kastematoja, jotka eivät sisäolosuhteissa kykene selviytymään vaan kuolevat. Talven aikana tutkiskelin asiaa lisää ja sain selville, että on olemassa oikein firmakin, joka myy lieroja; Kiteen Mato ja Multa Oy, ei jää toimiala epäselväksi! :D Netistä löytää hyvin vinkkejä kuinka päästä alkuun kompostin kanssa, ja divareista ja kirjastoista on myös saatavilla matokompostin saloihin ohjaava Eija Kosken Matokomposti -kirja, joka vitsikkäine kuvituksineen on viihdyttävääkin luettavaa.
Kanojen kanssa on ollut ihmetystä kun ensin maatiaiset pistivät munahanat kiinni ilman mitään näkyvää syytä, ja sen jälkeen teharit... Maatiaisten ollessa kyseessä en asiaa oikeastaan edes ihmetellyt, meidän ilmajokelaiset typyt kun eivät sitä munimista ole miksikään elämäntehtäväkseen koskaan ottaneetkaan, ja muninta korjaantuikin parin viikon hiljaisemman jakson jälkeen taas itsestään normaaliksi. Enemmän hämmennyinkin kun tämän jälkeen lähes joka päivä munan pyöräyttävien tehareiden munia löytyikin äkkiä pesistä vain pari kappaletta päivässä, vaikka kanoja on se kahdeksan kappaletta. Syyn en uskonut olevan ruokinnassa, sillä saavat monipuolista ruokaa vitamiini- ja kivennäislisineen, sekä runsaasti valkuaista. Loisiakaan kanoista ei löytynyt, eikä munajemmoja tarhasta. Kun kolmantena päivänä menin taas tarkistamaan pesät ja tehareiden osalta saldona oli taas se kaksi munaa niin olin jo aivan äimänä. Päätin syynätä kanalan vähän tarkemmin... Olin toki tarkistanut jo aiemmin pesien välit ja muut sellaiset piilot, mihin joskus joku kana oli saattanut munan käydä pyöräyttämässä, mutta pienessä kanalassamme kyykkiessämme jää eräs orsien ja lantalaatikoiden alla oleva kulma ns. sokeaan kulmaan, lantalaatikon jalkojen peittäessä sopivasti nurkkauksen. Ja kappas mitä sieltä nurkkauksesta löytyikään, 18 egun jemma! :D Hekotellen menin hakemaan kameraa ja Petriä sisältä. Kuinka tuollainen määrä munia voi pysyä piilossa piskuisessa kanalassamme!? :D Kanat saivat ekstrakiitosta ahkeruudesta ja pienen anteeksipyynnön kun niitä jo mielessäni olin laiskuudesta moittinut ;) Ollaan taas hyvin munissa!
Jemma niminen paikka :) |