Tammikuun safkailua

Vuoden vaihteessa päätimme katsoa, kuinka pitkään selviämme käymättä ruokakaupassa. Tarkoituksenamme ei ollut säästää rahaa tai jotenkin kärvistellä yksipuolisella ravinnolla, päinvastoin. Tajusimme syömisemme lipsuneen kaikenlaisen jonninjoutavan napostelun puolelle, vaikka pakastimemme, kellarimme ja ruokakaappimme tursuavat erinomaisen laadukasta, aitoa ja monipuolista ruokaa. Tammikuun olemmekin saaneet syödä todella hyvin ja olo on sen mukainen! Turhan napostelun mieliteot ovat jääneet pois kun olemme syöneet ravinteikkaasti sen 3-4 kertaa pvssä. Yleensä aamuisin olemme tehneet munakkaan kasviksilla, päivällä ehkä pirtelön marjoista, kuivatuista/pakastetuista villivihanneksista ja kasvisproteiinijauheesta, iltapäivällä lämpimän ruuan (sosekeittoja oman maan ja villin luonnon antimista, wokkeja, punajuurilihapullia ja paistettuja perunanviipaleita, kalaa ja muussia, kananmunakastiketta vihanneksilla, kalakeittoa vuohenmaitoon jne.) ja iltapalaksi usein rasialliset marjoja omatekoisella vuohenmaitokefiirillä, siemenillä, pähkinöillä ja omalla kennohunajalla. Olen myös leiponut suolaista punajuuripiirakkaa ja makeaa punajuurisuklaakakkua, tehnyt raakasuklaata ja -toffeeta, puristanut mehuja kellarimme antimista jne.

Kaupassa ei projektimme ensimmäisen kuukauden aikana ollut minkäänlaista tarvetta käydä :) Petri on käytännön syistä syönyt arkisin työpaikkansa ruokalassa, ja itse olen kuukauden aikana käynyt pari kertaa kahvilla ja kerran syömässä ystävän kanssa Tampereella käydessäni. Tällaiset sosiaaliset tilanteet pidämme erillämme tästä "projektistamme", sillä kuten sanottua, rahansäästö ei tässä ole itseistarkoitus, enkä myöskään näe mitään syytä, miksi sosiaalisten suhteidemme tarvitsisi tästä projektista "kärsiä". Joka tapauksessa käyn ulkona harvoin syömässä, sillä olen aika ronkeli laadun suhteen. Ennen kaikkea haluan välttää geenimanipuloidulla rehulla syötetyn broilerin ja lihan syöntiä, mitä valitettavasti ravintoloidemme liha nykyään on.

Kuvassa tyypillinen herkkuwokkiannoksemme hieman epätyypillisemmän salaatin kera ;) Kauhistelijoille kuitenkin tiedoksi, että tämä kaunis salaatti sai alkunsa syötettyäni kanoille kesällä ruokahampun siemeniä :D Maukasta oli!

Hiphei, tästä on hyvä jatkaa kohti helmikuuta! :)

Talvista arkea

Viikonloppua odotellessamme fiilistelimme, että vihdoin tuli näillekin leveysasteelle talvi ja lunta! Kovasti oltiin jo hiihtokelejä odoteltukin :) Talvessa on myös se hyvä puoli, että vuohet voi päästää vapaana pihaan touhuamaan, toisin kuin kesällä, jolloin on istutetut hedelmäpuut, marjapensaat ja kasvimaa varjeltavana. Vuohi kun ei jätä kuin täystuhon jälkeensä ;) Näin talvella koitan päivittäin keksiä jotain touhua pihalla, jolloin vuohet saavat vapaana tutkiskella ja temuta. Tosin kovinkaan rennoin mielin en voi jättää vuohia silmistäni edes hetkeksi mennessäni esimerkiksi kanalaa siivoamaan, koska sillä välin vuohet ovat joko a) kompostia tonkimassa tai b) aiheuttamassa muuta sekasortoa ja epäjärjestystä. Viikonloppuna kaatoivat mm. halkopinon ja levittivät pönttöuunia varten hakemani halot ympäri terassia :D

Lumityöt ovat vuohien mielestä aivan yliveto hauskaa!

Viime aikaisiin mukaviin kuulumisiin kuuluu myös se, että energiapakkauksemme labbistyttö Kara ja vuohet pärjäävät nykyään hyvin keskenään! Se vaati yhden kunnon puskun Kukalta, mutta nyt Kara antaa vuohien olla hyvinkin rauhassa kiertämällä ne kaukaa. Tämä on sellainen arkea helpottava asia, sillä nyt talvella vuohet eivät juuri ole metsään päässeet kun minulla on Karan lisäksi bulldogit päivittäin lenkitettävänä, mutta nyt siis pystyn hoitamaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla ottamalla vuohet mukaan kun lähden Karan kanssa metsään! Olemme jo muutaman tällaisen yhteislenkin ehtineetkin tehdä. Karalla on melkoinen vauhti kokoajan päällä ja me tulla taaperramme vuohien kanssa perässä minkä pääsemme. Vuohien kanssa talvella ei oikein metsässä voi pysähdellä, koska meinaavat ryökäleet alkaa jäystämään puiden kaarnaa, enkä sitä tietenkään voi niiden antaa naapurin metsässä tehdä. Vuohien metsälenkeistä on siis tullut näin talvella varsinaisia sporttilenkkejä, mutta uteliaina otuksina tykkäävät kun vain jotain jännittävää tapahtuu ;)

Se lysti ja ilo lumesta ei ihan viikonlopulle sitten riittänytkään. Suomen talvi on nykyään kyllä mielenkiintoinen, edellispäivän talvipakkanen voikin yhdessä yössä muuttua lämpimäksi syyskeliksi ja iltaan mennässä sulattaa puolet lumista. Sukset vaihtuikin sitten luistimiksi kun tuolla pihamaalla yritti kurvailla akselia kanala-kaivo-sauna-vuohela. Hyviä puoliakin löysin, sain haravoitua kanojen ulkotarhauksen syksyn aikana kertyneestä kakasta kun katetun tarhamme maa oli lauantaina aivan sula. Siis tammikuussa. Huh. No mutta nyt pärjätään kanalan kevätsiivoukseen asti :)

Viikonloppuna yhdistimme myös uudet tehotyttömme Alman, Elman, Vilman, Valman ja Hilman (kiitos kummityttö-Hillalle ja mummulle hienoista nimistä) vihdoin muuhun parveen. Tähän asti ne olivat asustaneet omassa, pienestä leikkimökistä tehdyssä, pikkukanalassaan eristettynä muista. Olisimme ne toki voineet aiemminkin ehkä pienen karenssin jälkeen jo muuhun parveen yhdistää, mutta meillä oli parvessa kaksi kesällä ostamaani "outoa lintua", joiden sukupuoli oli vähän epävarmaa. Omista maatiaistipuista näen sukupuolen jo viikon ikäisestä, mutta näistä sekuleista (emo faverolle/araucana -mix, isä silkkikukko) ei voinut vielä puolen vuoden iässäkään varmaksi mennä sanomaan kumpia ovat :D Odottelimme siis rauhassa, alkavatko Henkka ja Maukka munimaan vai kiekumaan :) Jos toinen olisi alkanut kiekumaan, olisimme siirtäneet sen Alman, Elman, Vilman, Valman ja Hilman haaremin haltijaksi, sillä Niilo ei parvessaan toisia kukkoja suvaitse. Kun munintapesään sitten alkoi putkahdella pieniä munia, ravasin kanalalla päiväkausia kyttäämässä käyvätkö kumpikin, Henkka ja Maukka munimassa, vai vain toinen. Olihan se iloinen yllätys, että molemmat sitten paljastuivat kuitenkin kanoiksi, sillä kahden parven/kahden kukon pitämisessä näin pienissä ympyröissä on omat haasteensa.

Henkka ja Maukka. Kaikesta huolimatta kanoja, jee! <3

Ortodoksijuutalaisemme Maukka ;)

Enää siis ei ollut tarvetta pitää tehotyttöjäkään erillään muusta parvesta. Yhdistäminen sujui hyvin. Toki maattarit vähän tehotyttöjä nokkivat pois ruokakupilta ja yhden pienen yhteenotonkin näimme kun maattari ja tehari boustailivat toisiaan vasten. Tämän kanatappelun Niilo tosin lopetti alkuunsa, puollusti naistaan menemällä väliin ja nokkaisi teharia niskaan. Noh, eiköhän Niilokin pian huomaa miten ihania neitokaisia nämä uudetkin typyt ovat, ja ota heidätkin suojelukseensa ja herrasmiesmäisen huolenpitonsa hoiviin :)

Hilma ihmettelee uusia kämppiksiään ja uutta residenssiään :)